Milloin ja miten blogi tulisi lopettaa?

Nyt uskallan jo julkaista torstaille suunnittelemani postauksen, vaikka aihe ei tosiaankaan ole mitä hilpein. Toivottavasti tämä aihe ei ole kovin ajankohtainen monille mutta se tulee varmasti meille jokaiselle bloggarille eteen: kaikella todennäköisyydellä joku kaunis päivä blogi tulee tiensä päähän, eli se lopettaa. En usko, että vielä ollaan siinä pisteessä, että blogia pidetään ihan hautaan asti. Ehkä lähitulevaisuudessa niin tapahtuukin, jos blogikuume tätä mallia jatkuu.

Blogin lopettaminen on sellainen aihe, että siitä ei pahemmin puhuta blogin ollessa voimissaan. Jotkut bloggarit ovat sivulauseessa saattaneet mainita, että tuskin tekevät tätä keski-ikäisinä. Mutta mistäs sitä tietää, vaikka tekisivätkin? Meillähän on ihan kaikenikäisten ihmisten blogeja, joten ikä ei ole blogin pitämiselle este. Eivätkä ole muuttuvat elämäntilanteet ja kiinnostuksen aiheetkaan. Teinin biletysblogi voi muuttua tyylikkääksi päivän asu -blogiksi, josta se muuntuu odotus- ja mammablogiksi, mistä siirrytään hieman sisustuksen kautta matkailuun ja puutarhanhoitoon, ja lopuksi keskiössä onkin jo kudontaohjeet. Ja aina ei tarvitse postata monta kertaa viikossa, vaan hitaampikin tahti riittää. Monet blogit ovat mukautuneet hyvin bloggarin elämässä tapahtuneisiin muutoksiin ilman hiipumisen merkkejä. Blogit, bloggarit ja lukijat kasvavat ja muuttuvat kaikki yhdessä.

Milloin blogi sitten lopetetaan, jos ikä tai elämäntilanne eivät ole este sen jatkamiselle? Syitä on lukuisia ja ne ovat aina henkilökohtaisia: yhdellä loppuu ideat ja mielenkiinto blogin pitämistä kohtaan, toista alkaa ahdistaa blogin kautta tullut julkisuus, kolmannella ei ole aikaa, ja neljännellä ei ole enää nettiä (no tämä on jo epäuskottava tyyppi). Oli syy mikä hyvänsä, niin lopettaminen ei varmasti ole helppo juttu. Taannoin mietiskelimme miten blogin voi laittaa tyylikkäästi tauolle ja lopettaminen on kyllä vähintään yhtä hankalaa.

Ilmoita asiasta juuri ennen h-hetkeä
Lopettamisen kanssa pätee monet samat asiat kuin tauonkin kanssa. Se on parasta ilmoittaa lukijoille vasta ihan loppumetreillä. Kuulosta ehkä inhottavalta mutta syy on sama kuin tauosta yllättäen ilmoittamisen kanssa: kuka jaksaa seurata blogia, joka on pikapuoliin mennyttä? Lisäksi tunnelma voi mennä positiivisesta hieman haikean ja jopa surkean puolelle, kun koko ajan kaikki tietävät postausten jäävän ikuisiksi ajoiksi. Monille tuli varmasti ihan puskista vappupäivänä More To Loven lopettaminen. Ilmeisesti asiasta oli vihjailtu mutta minä en ainakaan yhtään vihjettä onnistunut nappaamaan. Kommenttien perusteella lopetus oli monelle seuraajalle järkytys (ja kyllä se tuli minullekin siinä mielessä järkytyksenä, että olin jo luonnostellut tätä postausta ja koin taas omaavani joitain ennustajanlahjoja!).

Lopeta hyvän sään aikana
Jos lopettamista harkitsee eikä aio jatkaa tuonne kutomisohjegenreen asti, niin blogi kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun sillä menee vielä suht mukavasti. More To Love on hyvä esimerkki tästä taktiikasta: se porskutti ihan tappiin saakka. Väen väkisin väännettyä ja vähän lukijoita keräävää blogia nyt ei ainakaan kannata pitää pystyssä, vaan lopettamista olisi voinut hieman vauhdittaa. Kun blogi loppuu hyvän sään aikana, kaikille jää mukavat muistot ja positiivinen mielikuva blogin viimeisistä hetkistä. Ja nämä viimeiset hetket vaikuttavat paljolti siihen koko kuvaan blogista, mikä ihmisille oikein jää.

Muista mielenterveys
Positiivisten muistojen jättäminen ei kuitenkaan välttämättä aina onnistu. Jos blogin joutuu lopettamaan joistain muista kuin omista syistä, loppu voi olla ruma. Tälläisiä syitä voivat olla vaikkapa ilkeät kommentit ja muuten vain vainoavat ihmiset,  jotka ovat ottaneet bloggarin netissä kiusaamisen kohteeksi. Oman mielenterveyden kannalta lopettaminen voi tässä vaiheessa olla viisasta, vaikka muuten haluaisikin jatkaa. Esimerkiksi Mungolifen parin viime postauksen kommentit ovat olleet kyllä sellaisia, jotkut mielestäni suoranaista vihapuhetta, että moni bloggari laittaisi varmasti lapun luukkulle tässä vaiheessa. Minullekin tuli lukijanakin ihan surkea olo ja poistuin blogista. Ja siis nyt puhutaan niistä julkaistuista kommenteista, eli voimme vain kuvitella ne julkaisukelvottomat kommentit. Toivottavasti tilanne ei kuitenkaan äidy niin pahaksi, että koko touhu pitäisi lopettaa, vaikka tämänpäiväisen postauksen nähdessäni jo hetken luulin lopun koittaneen. Enkä kuitenkaan usko, että näin käy vielä pitkään aikaan.

Älä katoa
Lopettamista ei kannata kuitenkaan suorittaa katoamistempun muodossa. Se on epäkohteliasta, jos blogilla on ollut paljon vakkarilukijoita. Jos ei halua selitellä syytä, voi aina tehdä edes yhden postauksen, jossa sanoo kiitokset ja näkemiit lukijoille. Viime syksynä ainakin minun lukulistaltani katosi yllättäen viehättävän Sofiasfinan blogi. Ehkä hän oli jättänyt jonkin jäähyväisviestin mutta koska koko blogi hävisi, en minä ainakaan mitään semmoista viestiä ehtinyt nähdä. Ensin olin huolestunut siitä, onkohan bloggarille sattunut blogin tiimoilta jotain ikävää ja ainoa ratkaisu on ollut sulkea koko blogi. Sitten yritin etsiä hieman tietoa mutta törmäsin vain vaivaisiin spekulaatioihin. Sitten olinkin vain harmistunut.

Älä jahkaile
Lopettamista ei siis kannata jatkuvasti pitkittää, jos se kuitenkin on väistämätöntä. Jos ei osaa päättää tauon ja blogin lopettamisen välillä, niin kannattaa ensin pitää se tauko. Ja ihan reilu tauko, eikä julkaista kerran kaksi kuussa postauksia, joiden pääasiallinen aihe on pahoitella surkeaa postaustahtia. Jos tämmöisiä postauksia on kuitenkin päässyt lipsahtamaan, kannattaisi jo harkita lopettamista. Kun on vähän aikaa oikeasti poissa blogin parista, pystyy paremmin miettimään onko itsellä enää syitä jatkaa sen pitämistä. Itse lähinnä ärsyynnyn jatkuvasta soutamisesta ja huopaamisesta blogin pitämisessä. Olen tässä lueskellut erästä blogia, joka tauon jälkeen on muutaman kerran palannut eetteriin. Nämä muutamat julkaistut postaukset ovat sisältäneet pahoitteluja poissaolosta. Jos olet pitkään odottanut tietyn blogin palaavan kehiin, haluatko sitten lukea sieltä aiheesta jonka jo tiedät, eli pitkästä blogitauosta kootuilla selityksillä höystettynä?

Älä poista blogia
Kun on vuositolkulla nähnyt vaivaa oman blogin tekemisen eteen, työtä ei kannata tuhota. Blogin voi hyvin jättää nettiin ja sulkea siitä vaikka kommentointimahdollisuus, jos ei jaksa seurata sen tilannetta. Jos lopettamisen taustalla on kuitenkin esimerkiksi ahdistus omien kuvien ja tietojen riepottelemisesta julkisesti, blogin poistaminen voi tuntua paremmalta ratkaisulta. Mutta jos blogista löytyy jotain ihan helmiä postauksia, jotka tarjoavat vaikkapa hyödyllistä tietoa etsiville ihmisille, niin näiden säästämistä voisi harkita.

Tässäpä näitä vinkkejä, joita voi miettiä kun se hetki koittaa. Oletko itse miettinyt miten sitten joskus lopetat blogisi? Vai ajattelitko jatkaa kauas tulevaisuuteen? Tällä hetkellä voi tuntua siltä, että eihän kukaan toimiston Sirpa enää nelikymppisenä bloggaa, vaan siinä vaiheessa oma blogi on jo kuopattu. Sehän on nuorten tyttöjen hommaa. Mutta ajat muuttuvat ja piakkoin se toimiston Sirpa on juurikin voinut ansaita sen työpaikkansa bloginsa ansiosta, sillä se on vakuuttanut työnantajan hänen näpsäkkyydestään sekä sopivuudesta hommaan (ja siinä sivussa myös hyvästä tyylitajusta).