Oman yksityisyyden suojelun kanssa painiminen on bloggauksen perusongelmia. Etenkin lifestyletyyppistä blogia on vaikea pitää, jos ei tahdo paljastaa kenen elämäntyylistä oikein on kyse. Ja elämäntyylihän pohjautuu vahvasti siihen kuvatulla tyylillä elävään henkilöön ja persoonaan. Omista asioista kertominen blogissa riippuu tosissaan siitä mihin aiheisiin blogi oikein on keskittynyt. Jos keskiössä on rehellisesti pelkät asukuvat tai vaikka kynnet, esimerkiksi omasta kihlautumisesta ei ole mitenkään "pakko" kertoa. Tälläisten henk. koht. asioiden kertomista vaativat lukijat voisi helposti tulkita röyhkeiksi tungettelijoiksi. Mutta lifestylessä ja ns. muotiblogeissa samaiset vaatimukset voitaisiin jo luokitella kainoiksi toiveiksi: mikään aihepiiri ei oikeastaan ole blogin mahdollisen aihepiirin ulkopuolella.
Monilla blogeilla linja henkilökohtaisemmista asioista postaamisen kanssa on vaihdellut ajan myötä. Kaikille on varmasti tuttu se kuvio, missä bloggari alkaa hiljalleen kertoa vähemmän ja vähemmän syvällisiä ja henkilökohtaisia juttuja. Blogi muuttuu tällöin ns. pinnallisempaan suuntaan. Tämä on bloggarin kannalta erittäin ymmärrettävä ja luonnollinen liike: blogin lukijamäärän kasvaessa ja ihmisten mielenkiinnon lisääntyessä tajuaa paremmin sen, että ventovieraatkin ihmiset tietävät bloggarin elämästä enemmän kuin hänen oma äitinsä. Monet laittavat pakin päälle tässä kohdin ja etenkin saatujen kommenttien laadulla on paljon merkitystä asiassa. Toiset eivät sitten yhtään kavahda tälläistä, vaan he innostuvat tarinoimaan kahta kauheammin. Bloggauksesta voi tulla myös sellainen elämäntapa, että itse tulee ikään kuin sokeaksi sille mikä kuuluu blogiin ja minkä voisi sieltä ehkä jättää poiskin. Itse voi kokea vaikka omasta vatsan toiminnasta kertomisen aivan asiaankuuluvaksi.
Erilaisia linjauksia yksityisyydensuojelun ja -paljastelun suhteen on nähty mutta aika harvoin (jos koskaan) törmää sellaisiin blogeihin, joissa kerrottaisiin ja näytettäisiin lähestulkoon kaikki. Yleisin yksityisyyden rajaus on seuraavanlainen: vaikka bloggari tarinoisi autuaasti itsestään, yleensä lähipiiristä löytyy joku, jonka nimi on pelkkä kirjain ja naamakin (silloin harvoin kun se vilahtaa blogissa) ihan pikseleinä. Erittäin usein tämä "joku" on se bloggarin mies. Jos oma puoliso haluaa pysyä kaukana parrasvaloista, niin Tiinankin mainitsemista kihlauksista, hääpäivistä ja synnytyksistä on vaikea tehdä kattavaa raportointia blogiin. Ainakin niistä tulee kovin yksipuoliset jutut: esimerksi naimisiin mennään aina jonkun kanssa ja jos tämä joku on suuri kysymysmerkki, jutun uutisointi jää hieman rammaksi. Aina lähipiiri ei rajoita omista asioista kertomista, vaan päätös niukasta linjasta voi olla bloggarin omakin ajatus. Jollekin oma kihlaus (häistä puhumattakaan) voi olla niin herkkä ja intiimi tapahtuma, että sitä ei viitsi altistaa kaikenmaailman "onpa halvannäköinen sormus" ja "näin pian kihloihin?! Ei tule kestämään!" -kommentteille. Vaikka tietäisi suurimman osan reaktioista olevan onnitteluja ja vilpitöntä iloa, ajatus yhdestäkin loanheitosta voi olla liikaa. Tämmöiset bloggarin itsensä päättämät rajat eivät kuitenkaan tuo lukijalle niin selkeästi sitä tunnetta, että nyt "salaillaan" jotakin. Lukija ei ehkä osaa edes kuvitella jonkin asian olemassa oloa, jos siitä ei hiiskuta mitään! Mutta tuommoiset jonkun toisen henkilön puolesta tehtävät semisalailut kertovat väkisinkin siitä, että jotkut asiat ovat liian henk. koht. lukijoille kerrottavaksi.
Välillä näkee blogeja, joissa paljastetaan jotain todella henkilökohtaista. Sellaiset jutut voivat olla juuri se blogin suola. Esimerkiksi törmäsin jokin aika sitten Starry Eyes -blogissa bloggarin erittäin henkilökohtaiseen tekstiin, joka näyttää olevan sitten koko blogin suosituin postaus. Sadoista kommenteista päätellen teksti on osunut ja uponnut. Erittäin yksityisten kokemusten jakaminen voi siis kaikesta epämukavuudestaan huolimatta olla hyväksi itselle ja lukuisille lukijoille. Ei ole kuitenkaan helppoa päättää tehdäkö tälläistä juttua vai kirjoittaako sen sijaan vaikka arvio uudesta kuivashampoosta. Erilaisten kokemusten jakaminen ja vuorovaikutus ovat niitä blogien hienoja puolia ja ne tekevät blogeista erilaisia mutta riippuu bloggarista mikä tuntuu hyvältä.
Puolisoiden, poikakavereiden ym. lisäksi yksityisyyden linjauksesta tekee haasteellista myös lapset. Tästäkin on nähty kaikenlaisia ratkaisuja: joissain blogeissa lapset esiintyvät nimellä ja naamalla, joissain nimellä muttei naamalla tai toisin päin, joissain salanimellä ja pikselinaamalla tai muulla näkyy-muttei-tunnista -taktiikalla. Niin ja joillain on ehkä lapsia vaikkei niistä blogissa pihahdetakaan! Lapset blogissa herättää varmasti monenlaisia mielipiteitä. Toiset eivät halua mistään hinnasta lapsiaan nettiin, vaan lapset saavat sitten joskus itse päättää mitä he haluavat vieraiden ihmisten heistä tietävän ja näkevän. Jotkut kavahtavat lapsen kuvan laittamista vaikka Facebookin, blogista puhumattakaan, sillä "sehän jää nettiin ikuisesti". Toiset ottavat tietoisen riskin ja toiset eivät koe tätä miksikään "riskiksi".
Lapsista on hyvä hypätä siihen alussa mainitsemaani syntymän ihmeeseen, joka on varmasti jäänyt kummittelemaan joidenkin mieleen koko postauksen ajaksi. No, juttu menee näin: löysin ehkä noin vuosi sitten sympaattisen oloisen irlantilaisen Anna Sacconen blogin. Bloggari oli tuolloin raskaana ja minusta hänen touhujaan oli mielenkiintoista seurata. Hän oli (ja on kyllä edelleenkin) myös hyödyntänyt hyvin esim. YouTubea kauneustutoriaaliensa ym. suhteen. Sittemmin tajusin, että hän on miehensä kanssa tehnyt itsestään oikein brändin, joka julkaisee heidän arjestaan videoita päivittäin. Heille oli siis varmasti hyvin normi ratkaisu pistää joukon jatkeeksi video ensimmäisen lapsen syntymästä. Tämä siis hyvänä esimerkkinä siitä, että jotkin asiat eivät ole toisille ollenkaan liian henkilökohtaisia etteikö niistä voisi kaikille avoimesti kertoa. Toisille tämmöinen on aivan TMI ja ei tulisi ikinä kuuloonkaan. Olenhan näitä synnytyskertomuksia lukenut suomalaisistakin blogeista mutta video vie tämän jo ihan toiselle asteelle. Sanottakoon, että minun kohdallani blogin aktiivinen lukeminen loppui pian tuon jälkeen, sillä en koe heidän yksityisyyslinjaansa... miten sen nyt sanoisi... no vaikka kovin yhteensopivaksi oman näkemykseni kanssa, vaan jotkin seikat pikemminkin häiritsevät minua. Joku toinen saattaa tykätä siitä.
Ajattelin ensin kysyä, että mitä juttuja et itse mistään hinnasta kertoisi blogissasi mutta tajusin kysymyksen hölmöyden: tuskinpa niitä salaisuuksia tässäkään kerrotaan. Muotoilen kysymyksen siis uudestaan. Käytä mielikuvitusta: kertoisitko esim. häistä, parisuhteesta, lapsista, sairauksista, vastoinkäymisistä, lottovoitosta, ym. asioista? Kuinka tarkkaa raporttia tekisit? Tiedän blogillani olevan paljon lukijoita, joilla on lapsia ja blogi. Olisi erityisen mielenkiintoista kuulla minkälaisia ratkaisuja ja näkemyksiä teillä on sen suhteen miten lapset esiintyvät blogissa.
Photo credit 1: sparktography / Foter / CC BY-NC
Photo credit 2: Frank de Kleine / Foter / CC BY-NC-SA
Mä en tiedä, olinko mä miettinyt tätä ihan loppuun saakka kun perustin blogin, nyt ehkä jättäisin lasten etunimet pois. Siinä vaiheessa kuitenkin ajattelin, että käytän etunimiä, ihan siksi että se on kätevämpää kuin puhua jollain numeroilla tai lempinimillä (kun lapsia on kolme, niin eihän sitä enää itsekään pysy laskuissa ;) ). Koko nimiä en siis kuitenkaan käytä, joten tulevaisuuden koulukaverit ja työnantajat eivät heti ensimmäisellä google-haulla osu mun juttuihin.
VastaaPoistaKuvia on, mutta sen verran sensuroin, että mietin, mitkä kuvat lapsista itsestään on kiva vielä vanhempanakin nähdä - tosin tämän päivän asukuva oli vähän sillä rajalla, ei ainakaan teiniä jaksa naurattaa. :D
Miehestä en käytä nimeä ollenkaan, eikä kuvistakaan ihan heti tunnista. Ja koska mä kirjoitan omalla nimellä ja kuvalla, niin en avaudu koko elämästäni, vaikka vanhemmuudesta kirjoitankin aika avoimesti.
Mä olen kyllä myös miettinyt, miten hyvin toi "sitten ne on ikuisesti internetissä" oikein pitää paikkansa, onkohan tosiaan niin? Onko vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä netti samanlaisessa käytössä? Ihan mahdoton mun ainakaan sanoa.
Se on varmaan aika yleistä, että myöhemmin alkaa miettiä oliko alun päätöksen nimistä ja kuvista se oikea ratkaisu. Hyvä, että mietit aina lastenkin kantaa kuvien ym. muden suhteen. Välillä kun lukee blogeja olen myös miettinyt sitä mitä lapset sitten isompana itse ovat mieltä. Esimerkiksi tuolla linkkaamallani videolla esiintyvä lapsi. Mitäköhän hän sanoisi teininä... Mutta tosiaan, ei sitä nettiä edes välttämättä ole. Meillä voi olla jotain ihan muuta jo kymmenen vuoden päästä :)
PoistaAloitin blogini raskaana ollessani ja oli hyvin luonnollista ottaa lapsi mukaan blogiin kasvoillaan, mutta ei nimellään. En myöskään julkaise mitään kovin henkilökohtaisia postauksia perhe-elostamme, noloimmille jutuille on olemassa vauvakirja. Olen erittäin tarkka rajoistamme, vaikka näennäisesti tuleekin kirjoiteltua niitä näitä. Äitibloggaajana olen miettinyt paljon yksityisyyden rajoja, koska asetan lapsen jonkin sortin julkisuuteen hänen olemalla toinen blogin päähenkilöistä, usein se enemmän kuvissa näkyvä. Lapsen isää en ole koskaan halunnut kuvata blogiini, koska emme ole parisuhteessa. Tosin muutaman kerran hän on ollut kuvassa muina miehinä, eli lukijat eivät ole tienneet kuka ihmisjoukossa erottuva henkilö on. Olin pitkään vainoharhainen blogini kanssa ja en näyttänyt lapsen kasvoja tai itseäni, mutta sitten tajusin että ne ihmiset joiden en haluaisi blogiani lukevan ovat löytäneet sen vaikka naamaa ei näkynytkään. Nykyään olen tarkka lähinnä siitä mitä kirjoitan, en kuvista.
VastaaPoistaSinulla on taas hyvä esimerkki "hitaasta lämpeämisestä" verrattuna edelliseen kommenttiin, jossa lähdettiin heti liikenteeseen nimillä ja kuvilla. Aika monissa blogeissa, joissa bloggari on raskaana, lapsi tulee enemmin tai myöhemmin mukaan kuvioihin, vaikka varsinainen äitiblogi ei kyseessä olisikaan. Kai se niin vaan menee.
PoistaJälleen kerran mielenkiintoinen kirjoitus :)
VastaaPoistaOmassa blogissani käsittelen henkilökohtsista tapahtumaa ja siihen liittyviä ja siitä seuranneita elämäntapahtumia. Koko tarinan ajan olen taistellut sen kanssa, antaisinko blogille oikeat kasvot nimimerkin sijasta ja sina olen päätynyt jarkamaan kasvotonta tarinaa suojellakseni tarinaan liittyviä henkilöitä, jotka eivät blohista tiedä ja joilta ei ole lupaa henkilöllisyyden paljastamiseen. Varsinkin lapseni henkilöllisyyden haluan pitää salassa, koska hän on syytön tapahtumiin rikä voi niille mitään. En halua, että joku tuttumme tunnistaa hänet tarinastani.
Niin, sinulla koko blogi keskittyy niin henkilökohtaiseen asiaan, joista monet ei ehkä hiiskuisi mitään (jos blogin pääaiheena siis olisi jokin muu asia). Jos vaihdat nimimerkistä henkilökohtaisempaan suuntaan, voi olla että kirjoituksiakin tulee muutettua vaikkei sitä ehkä itse heti huomaa. Alkaa jotenkin varovaisemmaksi.
PoistaMun blogissa ei näy edes oma naama, sillä bloggaan enemmän kodistani ja touhuistani kuin itsestäni henkilönä. Lapsia ei ole, joten sitä ei tarvitse miettiä ja tuskinpa kissallani on mitään sitä vastaan, että nettiin päätyy Panun kuva :)
VastaaPoistaPanu näyttää kyllä nauttivan tästä nimi & naama -julkisuudesta :)
PoistaLottovoitosta en ainakaan kertoisi :D
VastaaPoistaMä olen linjannut niin, että lapsesta en puhu nimellä ja pyrin kuvatkin aina ottamaan naamattomasta kulmasta. Oman naamani näytän, mutten nimeä ja viime aikoina mulla on ollut suuri dilemma työpaikan kertomisesta. Viimeisimmässä postauksessamainitsin olevani töissä yksityisomisteisessa ravintolassa ja mietinkin jo, että paljastinkohan liikaa...
Muuten mun fiilikset ja muu elämä esiintyvät blogissa ihan sinä itsenään ja kirjoitinhan mä sen synnytyskertomuksenkin sinne, mutta jätin verisimmät kohdat pois. Pitääpa huomenna tutustua noihin linkkaamiisi juttuihin, mutta näin ensituntumalta tuo synnytysvideo kyllä pistää ihmettelemään.
Muistin tuon kertomuksesi mutta siitä minulle ei tullut samaa fiilistä kuin tuosta videosta. Sehän oli vähän erilainen niin se oli ikään kuin kertomus muille, jotka voisivat olla samassa tilanteessa.
PoistaOlen pohdiskellut tätä asiaa usein itsekin, vaikka blogillani ei edes ole (vielä! :) ) kovinkaan montaa lukijaa.
VastaaPoistaPoikaystävän kuva ja hänen etunimensä ovat päässeet blogiin - koska blogini on kait "lifestyle" blogi, tuntuu, että hänen pitäminen blogin ulkopuolella olisi liian rajoittavaa. Mutta en silti pysty kirjoittamaan mitään oikeasti henkilökohtaisia juttuja suhteestani. En haluaisi esimerkiksi kertoa siitä, miten tapasimme tai suhteemme alkoi, koska silloin mun pitäisi käsitellä tunteita. Nolostuisin, jos pitäisi alkaa kertoa jotain söpöilyjuttuja!
Samoin baarijuttuja on mun mielestä kiva lukea, mutta itse kirjoitan juhlista aika rajoittuneesti. En kehtaa kirjoittaa tyhmistä jutuista, mitä on tullut tehtyä, vaikka uskon, että jotkut stoorit voisi olla viihdyttävää luettavaa.
Seidi
Sinulla on harvinainen poikaystävä, kun on nimensä ja naamansa antanut käyttöön :) Tosiaan, en ajatellut että tuollaisista henkilökohtaisista jutuista kirjoittaminen voisi nolostuttaa. Ajattelin vaan, että ne halutaan pitää salassa. Hyvä uusi näkökulma asiaan!
PoistaMulle oli suorastaan hämmästys, kun erään arvonnan yhteydessä kysyin postaustoiveita ja todella monet sanoivat haluavansa kuulla musta henkilökohtaisempia juttuja. Olin siihen asti jakanut aika niukalti itsestäni tietoa, mutta sitten lisäsin info-osion elämästäni yläpalkkiin ja aloin useammin avata elämääni postauksissa. En kuitenkaan ole kertaakaan tehnyt mitään haastepostauksia kummallisempaa henkilökohtaista avausta, enkä edelleenkään jaa juurikaan mitään oikesti tärkeää itsestäni. Kaiken tuon jotenkin esille meikin/kosmetiikan kautta: esimerkiksi kun olin todella rikki ja itkin paljon, tein ohjeet siihen kuinka peittää itkun jäljet meikillä. Samoin voisin kuvitella tekeväni ensitreffimeikin tai seurustellessani jonkun satunnaisen "mies testaa"-osion. Kihlauksesta tai häistä saattaisin kyllä kertoa, mutta siihen liittyen en juurikaan varmaan avaisi asiaa sen enempää muutoin kuin esimerkiksi hääpäivän kosmearsenaaliin liittyen. Lasten kuvia en missään nimessä laittaisi blogiini, enkä facebookiinkaan paria geneeristä otosta lukuunottamatta. Jakaisin kuvat mieluummin vaikka yksityisen kuvakansion kautta sukulaisille tms. Mielestäni lapsilla pitäisi olla oikeus päättää yksityisyydestään, vaikka en kyllä ketään asian suhteen tuomitse. Mikäli sairaus hidastaisi postaustahtia, kertoisin siitä mutta en varmaan edes mikä tauti on kyseessä.
VastaaPoistaEli olen kohtalaisen sulkeutunut henkilökohtaisen elämäni osalta blogissa. Miksi? No, en vain koe että se kuuluisi blogini aihepiiriin. Enkä keksi mitään mielestäni kovin mielenkiintoista elämäni kulusta, jonka tahtoisin blogiin laittaa. Saattaa kuitenkin olla, että tulevaisuudessa avaan elämääni enemmän, who knows :)
Kyllä, vaikka kirjoittaisi tietyn suppeankin aihepiirin ympärillä pyörivää blogia, bloggari kiinnostaa aina. Bloggarille on kuitenkin helppo jättää itsestä kertominen pois, sillä se olisi jo aiheen vierestä. Olet taidokkaasti osannut kuitenkin yhdistää henk. koht. elämäsi ja blogisi jollain tasolla, niin kuin tuo itkumeikki esimerkkisi kertookin!
PoistaTuli mieleen tästä postauksesta bloggareiden niin kovin stalkkaitu rahankäyttö, jos siitä olisi postauksen ideaksi? Itse ainakin ihastelin http://lindsaysdiaries.blogspot.fi/2013/01/milla-rahalla.html tuolla blogissa julkaistua juttua rahankäytöstä . ^^
VastaaPoistaOho, olipa harvinaislaatuisen henkilökohtainen vastaus rahauteluihin tuo postaus! Rahasta on aina hauska kirjoittaa ja jotain siitä olenkin jo postannut. Mutta katsotaan, josko tästä olisi uudeksi aiheeksi. Kiitos vinkistä! Ja raha tuntuu kiinnostavan yllättävän paljon muitankin, vaikka kommenttien perusteella joskus saa sellaisen käsityksen, että raha on turha puheenaihe blogeissa. Omat tilastot kertovat sitä käsittelevien juttujen olevan tosi suosittuja. Mielenkiintoista!
PoistaMää pidän perheen vähä piilosa, en kerro nimiä ja suttaan naamat. Ittestäni sitte paljastanki ihan liikaa, välillä lukijat saa tiätää sen vattan toiminnankin. Mut ehkä mää yritän esittää itteni sillai huumorimiälesä.
VastaaPoistaMää en varmaan kirjottais mittään uskontoon liittyviä juttuja blogiini. Mulla näyttää olevan usseempikin uskovainen lukijana, en halua kertoo ommaa näkökulmaani. En halua loukata ketään.
Jes, yksi vatsantoimintapostaus löytyi :) Mietinkin tuossa kirjoittaessani, että ihan varmasti joku ilmoittautuu vaikka niin epätodennäköiseltä aihe vaikuttaakin. Hyvä pointti tuo uskonto. Siitä saisi varmasti jonkin sopan aikaiseksi.
PoistaYritän suojella lastani blogi"julkisuudelta" (vaikkei blogini ainakaan toistaiseksi nyt niin laajasti luettu olekaan), mutta olisi hankalaa pitää hänet kokonaan poissakaan blogista, onhan hän niin olennainen osa minun elämääni. Olen sitten ratkaissut asian laittamalla blogiin kuvia, joissa lapsen kasvot eivät näy (joissakin on näkynyt, mutta niin pienenä, että sillä ei ole oikeastaan väliä). Mieheni on itse pyytänyt, että ei päätyisi blogiin eikä hänellä ole myöskään mitään bloginimeä, muuta kuin "mieheni". :) Lapsestakaan en laita etunimeä koskaan blogiin.
VastaaPoistaMinähän kirjoitin vähän aikaa sitten jopa lapseni synnytyksestä (en yksityiskohtaisia juttuja kuitenkaan mielestäni), mutta koin että se oli pakko mainita koska puhuin aiheesta reilusti ylipainoisen odotus ja synnytys. Olin miettinyt aiheesta postauksen kirjoittamista pitkään ja siitä onkin tullut blogini suosituimpia postauksia. On minullakin silti moniakin asioita, joita en kerro blogissa. Jätän ne vain mainitsematta.
En tiedä, suojaavatko nämä varotoimet sitten lopulta kuitenkaan niin paljoa, että jos joku ihan hullu stalkkeri iskisi, niin varmaan saisi kuitenkin aika helposti selville esim. todellisen henkilöllisyyteni. Mutta en jaksa toisaalta stressata asiasta liikaa, koska yhtä hyvin voi käydä niin, että yksityisyyslinjani on sopiva ja mitään pahaa ei tapahdu.
Satuin lukemaan tuon synnytyspostauksesi blogiasi lukiessani. Sekin oli minusta aika asiapitoinen tietoisku ja itse asiassa todella mielenkiintoinen, vaikka en ole periaatteessa jutun kohderyhmää. Ei ollenkaan sellainen "laitetaan nyt sekin blogiin kun kaikki muukin siellä näkyy" -tyyppinen ratkaisu, niin kuin tuossa esimerkissäni.
PoistaJos joku tosihullu iskee, niin varotoimilla ei varmaan kauheasti ole merkitystä. Mutta sellaiset pienemmät hullut, jotka eivät kauheasti jaksa nähdä vaivaa asioiden selvittämiseen, saa ehkä pidettyä poissa.
Kiitos taas kiinnostavasta kirjoituksesta. Mä mietin blogia hyvin pitkään (pari vuotta) ja hartaasti osaltaan juuri näiden yksityisyysseikkojen vuoksi. Linja (ei lasten nimiä, ei kasvokuvia) päätettiin yhdessä miehen kanssa. Blogini on spesifi ja tää muutenkin niukka linja sopii mulle hyvin. Toisaalta ammatillisista syistä mut, eli kirjoittajan pystyy kyllä yhdistämään blogiin vaan vähän googlailemalla. Jokainen tavallaan... eri blogeihin sopii erilainen tyyli. Lasten en usko kärsivän, vaikka niiden pärstä näkyisikin. Blogilapsina (vai tuleeko joku kärsivät blogilapset-yhdistys vuonna 2034?) ne on ehkä saaneet olla harvinaisen valveutuneiden vanhempien lapsia. Niiden vanhemmat on joutuneet reflektoimaan jokaista blogiinsa kirjoittamaa kasvatuspäätöstä. Mua kiinnostaisi kuitenkin lukea bloggareiden ajankäytöstä. Miten esim. äidit saavat ajan riittämään tähän touhuun. Kuka siinä kärsii, mies, lapset vai koti? Missä välissä muut tätä tekee. Näpytteleekö nekin hulluna iPadia aina kun silmä välttää...
VastaaPoistaTeillä on mietitty huolella jo etukäteen. Se on hyvä ja tuskin tulee mitään ikäviä yllätyksiä yksityisyyden kanssa. Toivottavasti tuollaista yhdistystä ei tulla tarvitsemaan mutta valitettavasti sinne muutama jäsen varmasti löytyisi...!
PoistaSattuipa hyvin: tälläinen ajankäyttöpostaus on työn alla :)
Tama on mielenkiintoinen aihe ja esilla niin paljon: blogeissa, muissa medioissa, Facebookissa. Itse olen esimerkiksi todella tarkka siita mita omassa FB-profiilissani nakyy. Mutta siis, blogeista. Itse olen vetanyt rajan siihen etten ikina laita blogiin poikaystavani kuvia. Omasta tahdostani, en hanen pyynnosta. Saatan puhua hanesta, mutta that's it. Samoin tyoasiat blogissa on ehdoton nou nou (niinkuin monelle muulle). Voisin kuvitella myos etta lapsieni kuvia en laittaisi blogiin, minulla on vaan liian vilkas mielikuvitus siita minne ne voi paatya. Toisaalta en sitten koe ongelmana kayttavan omaa nimeani blogissa, tosin sukunimea en ole kertonut. Samoin harvoin laitan kaverieni kuvia blogiin, ellei heilla sitten ole omaa blogia. Lahinna koska en jaksa kysya lupaa heilta kuvien julkaisemiseen.
VastaaPoistaTama on kylla mielenkiintoinen aihe ja kiinnostava koska ihmisilla on tietysti hyvin eri nakemykset siita mita haluaa kertoa blogissa ja mita ei!
Niin on mielenkiintoinen aihe ja näihin kommentteihinkin on mahtunut monta näkemystä. Työasiat ovat tosiaan yksi niitä useimmiten salassa pidettäviä seikkoja. Ellei sitten ole median parissa muutenkin töissä tai blogi jotenkin hyödyttäisi työtä, jos on vaikka oma yritys tms.
PoistaMielenkiintoinen aihe jota olen itsekin pohtinut. Aloitin oman blogin muinoin kasvottomana, enka ottanut kuvia laheisista. Vuosien varrella tuli kuitenkin omat kasvot mukaan, sit mies, lopulta joitain kavereitakin. Mies haluaisi paasta mun blogiin useamminkin :-) Olen kirjoittanut haista, raskaudesta, parisuhteesta ja nyt sit myos lapsesta ja synnytyksestakin. Lapsen kuvia on kans, en koe sita mitenkaan liian avoimena. Kirjoitan blogia paljolti virtuaalisena paivakirjana jonne laitan mita on tullut tehtya ja mietittya ja tuntuis tyhmalta jattaa tallaiset jututja kuvat omiin katkoihin. Mun pikkublogi hukkuu internetin massaan sen verran hyvin etta ei tunnu ollenkaan liialta yksityisyyden jakamiselta.
VastaaPoistaTietyt jutut jatan silti pois - esim oman nimen, tyokuviot ja sairaudet - ne on tmi, ja nimen ja tyon perusteella voisi olla turhan helppo loytaa mun fb ja linkedin profiili, jotka haluan pitaa ihan erillaan mun blogimaailmasta. ja tiedostan sen etta blogia voi lukea kuka tuttu tahansa, joten en iha idioottimaisuuksia tai turhan henkilokohtaista sinne laita :-) mielenkiintoista kylla lukea miten erilaisia linjanvetoja ihmisilla on.
Sopivasti sinulla muuten aiheeseen liittyvä postaus blogissasi :) Massaan hukkumiseen voi tosiaan aika hyvin luottaa, jos jättää nimet ja muut seikat, joista voi tunnistaa ja jotka voi kirjoittaa hakukoneeseen pois blogista. Toisaalta olen itsekin törmännyt jonkun tutun blogiin ihan sattumalta...
PoistaHeippa! :)
VastaaPoistaMulle kävi tyhmä juttu kun otin Kaapon.. Moni kyseli kenneliä, mutten halunnut kertoa sitä blogissa. Siitä syntyi iso soppa: moni luuli että siinä on jotain salattavaa, keskustelupalstoilla kiehuttiin ja ainoa syy tälle "salailulle" oli oikeasti se, etten halunnut kasvattajallemme pahimmassa tapauksessa satoja soittoja ja pentukyselyitä, eli en halunnut levittää niin suurelle määrälle lukijoita tätä tietoa, suojellakseni kasvattajaamme ja hänen puhelinlankojaan. Mutta monen lukijan päässä näistä kertomattomista asioista kehittyy suuriakin salajuonia, vaikka syy olisi yksinkertainen ja järkevästi ajateltuna fiksu. Ei voi syyttää kuin meidän ihmisten liian vilkasta mielikuvitusta..
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jotkut ei niin henkilökohtaisen oloiset asiatkin on parasta pitää salassa. Järkevä perustelu sinulla mutta sitä on varmasti monien ollut vaikea ymmärtää. Ja keskusteluissahan saadaan vain lisää vettä myllyyn :)
PoistaHyvin mielenkiintoinen ja ainakin itselleni ajankohtainen aihe. Blogillani on tällä hetkellä 124 lukijaa (kun vertaa huippusuosittuihin niin erittäin vähän mutta miulle hyvin paljon) ja olen alkanut hyvin vakavasti pohtia noita yksityisyysasioita. Kuinka laajasti uskallan elämästäni kertoa? Aluksi ajattelin että saan ehkä sen 20 lukijaa joista ainakin sen 15 tunnen/tiedän ja sen mukaista on yksityisyyskin ollut alkuun. Nyt ei ole hirveästi ollut omasta elämästä kirjoitettavaa, mutta mikäli jotain on ollut, olen esimerkiksi ystävien nimet lyhentänyt yhteen kirjaimeen.
VastaaPoistaBlogini on lisäksi kynsipainotteinen lifestyle-hässäkkä-asia.
Pohdintoja, pohdintoja.
Näitä asioita on hyvä miettiä jo tuossa vaiheessa. Sitten jos lukijat ovat jo tuhansissa niin voi olla jo kiire tehdä päätöksiä :)
PoistaTästä kommentista tulikin mieleen, että voisi tehdä postauksen aiheesta lukijat ja niiden määrä.. nimittäin nuo "lukijat" jotka seuraavat blogia esim. bloggerissa, eivät ole ainoita lukijoita, vaan anonyyminä blogia seuraa varmasti paljon suurempi määrä, kuin nuo tunnistautuneet lukijat.. mullakin seuraajia bloggerin kautta on 2778 seuraajaa, mutta oikeasti mulla on lukijoita se noin 30 000 viikossa ja kuukaudessahan se on sitten jo paljon suurempi :) eli ei kannata ajatella lukijoina vain niitä, jotka ovat klikanneet seuraa-nappia :) Eli Lady Narcissallakin on varmasti huimasti enemmän, kuin tuo 124! :) (ellei tuo 124 ole sitten google analyticsista otettu tarkka uniikkimäärä esim viikossa / kuussa)
PoistaJep! Se on yllättävää kuinka moni seuraa blogeja ilman mitään "seurauspalvelua". Luulisi kaikenmaailman listojen ja tilausten olevan helppoja tapoja seurata mutta itse olen huomannut tilaavani pääosin sellaiset blogit, jotka voisin muuten unohtaa. Moniin menen ihan suoraan ja oma-aloitteisesti. Mutta tämäntyyppistä juttua on tässä blogissa tosiaan tuloillaan :)
PoistaJa mä olen huomannut, että Blogilistan luvussa on vain ne, jotka tulee Blogilistan kautta eikä siinä näy esim kirjanmerkkiläiset ja facebookin kautta tulijat ollenkaan eli mullakin on lukijoita paljon enemmän kuin siellä näkyvät säälittävät 14 lukijaa viikossa :)
PoistaJoo, niin se on, että joka palvelu näyttää vain sitä kautta tilaavat tai tulevat lukijat. Blogilistan pitäisi tosiaan näyttää myös sitä kautta tulevat kävijät tilaajien lisäksi mutta ne kävijäluvut ovat ainakin ihan tuulesta temmattuja useimpien blogien kohdalla.
PoistaJoo tuo määrä jonka mainitsin on vain Google Käyttäjäraadin (GFC:n) määrä, blogilistalla on taas omat uniikit lukijat, samoin kuin Bloglovinissa. Samoten blogin facebook-sivulla on aika paljonkin porukkaa jotka seuraavat blogia vain sitä kautta. (olen näitä tutkinut ja meneillään olevan arvonnan takia erityisesti).
PoistaLisäksi anonyymeja/satunnaisvierailijoita on aina varmasti jokaisella blogilla.
Pitäisi jaksaa tutkia mitä tuo Google Analytics sanoo noista kävijämääristä.
Mä kerron tosiaan blogissa itsestäni aika avoimesti. Mun sukunimi ei ole erityisesti esillä blogin puolella, mutta on vilahtanut esim. opparin linkatessani. Työpaikkaanikaan mä en salaile, kun toimittajan työssä siinä ei olisi oikein järkeä, etä oma nimi on joka jutussa esillä, joskus kuvankin kanssa, mutta blogissa työpaikka olisi sitten suuri salaisuus. Oon kertonut myös yleisellä tasolla, että olen ollut joskus nuorisopsykiatrisen polin asiakas.
VastaaPoistaLäheisten yksityisyyden suhteen olen sitten tarkemmin. Avomies vilahtaa blogissa silloin tällöin kuvissa, mutta hänen nimeään en kerro. Muut perheenjäsenet tai ystävät eivät oikeastaan koskaan ole tunnistettavasti esillä blogissani (paitsi tietty ne, joilla on omatkin blogit).
Kihlauksesta kertomista mietin muutaman päivän, mutta sitten totesin, että haluan jakaa positiivisen asian, vaikka tiesin että jonkin verran paskaa tulisi niskaan. Niinhän sitä tulikin, mutta kihlauksesta kertominen oli siinä mielessä helppoa, että kihlaus on niin kahdenkeskeinen hetki, että siinä ei oikeastaan edes voi tehdä mitään "väärin". Häistä taas tuskin kerron yksityiskohtia, ihan vaan siksi, että niistä löytyy niin paljon juttuja, mistä porukka voi repiä haukuttavaa, kun kaikilla on eri mielipiteet noin isojen juhlien toteutuksesta.
Lapsia mulla ei toistaiseksi ainakaan ole, mutta oon miettinyt aina silloin tällöin, että tunnistettavia kuvia en lapsistani lisäisi nettiin. Joku kastemekon nauha, pienet varpaat tai sormet tai vastaavaa saattaisi joskus kuvissa ehkä vilahtaa. En siis nostaisi lasta varsinaisesti esiin, mutten salaisikaan asiaa, kun esimerkiksi raskaus kyllä varmasti näkyisi blogissakin. Ja synnytyssaliin en todennäköisesti halua kameraa ollenkaan, kuvien julkaisupaikasta ja formaatista viis :D
Sinulla on juuri sellainen työ, jonka piilottelu blogilta olisi jotenkin... hölmöä. Se nyt ei ole ihan oikea sana mutta en saa nyt päähäni mitä haen. Mutta siis olet jo työn puolesta suht julkinen henkilö ja vielä media-alalla, niin blogin eristäminen tästä kaikesta voisi olla haastavaa ja ehkä turhaakin touhua.
PoistaHäiden suunnittelusta kertomisesta moni tuntuu pidättäytyvän mutta joskus näkee jälkeenpäin raportteja häistä kuvien muodossa. Mutta onhan se jälkikäteenkin postaaminen riskialtista, vaikka välttyykin niiltä sadoilta muilta hääsuunnittelun ammattilaisten kommenteilta, joita julkiset hääsuunnitelmat voisi epäilemättä aiheuttaa.
Blogin alkuaikoina en halunnut paljastaa lapseni kasvoja - vaan kuvat oli aina otettu takaa tai sitten rajattuja. Pikkuhiljaa olen alkanut näyttää myös kasvoja joissain kuvissa. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttuvat niin nopeasti ja heillä on aina eri vaatteet/eri tyyli päällä, että heitä on melko vaikea tunnistaa. Niin kauan kun lapseni on alle kouluikäinen, olen ajatellut tämän toimivan, mutta kouluunmennessä ja silloin kun lapseni alkaa liikkua yksin/kavereiden kanssa- kasvot jäävät pois blogista. Nimeni saattaa joku tietää muista yhteyksistä, mutta lapsellani tulee kuitenkin aina olemaan eri sukunimi kuin minulla- uskon sen suojelevan häntä.
VastaaPoistaMiehelleni olen alusta asti luvannut pitää hänen kasvonsa poissa blogista- Hänen yksityisyyttään on muutenkin työn vuoksi varjeltava visusti. Ikinä en julkaise "missä ollaan tällä hetkellä" -postauksia niin, että mieheni on paikan päällä sillä hetkellä. Jälkeenpäin postaukset ovatkin sitten eri asia. :D
t. Mrs V
ps. Teet ihan mahtavaa blogia! Kiitos tuhannesti! Mukavaa kesää!
Totta, en minäkään varmaan tunnistaisi yhtään blogilasta vaikka vastaan tulisikin :) Tästä kommentistasi tulikin mieleeni, että en äkkiseltään muista nähneeni kouluikäisiä lapsia blogeissa, ainakaan selkeästi koululaisia ja paljon blogissa esillä olevia tapauksia (en kyllä ole kauheasti kiinnittänyt huomiota asiaan). Luokkakavereilta voisi tosiaan tulla kommentteja, jos he tai vaikka heidän äitinsä olisi blogiin löytänyt.
Poistap.s. kiitos :) samoin!
Emilia on myös kirjoittanut aina tosi suorasukaisesti kaikesta http://blogit.kaksplus.fi/mutsison
VastaaPoistaItse kirjoitan blogia, jossa lapseni näkyy kuvissa (itse en niinkään), mutta en kirjoita hänestä oikealla nimellä. Vanhempaa lasta en varmaankaan blogiin kuvaisi enää..
Siltä vaikuttaa! Täytyy tutustua tarkemminkin tuohon vinkkaamaasi blogiin.
Poistamiten oot tehny ton sun nykyisen bannerin. ja miten oot saanu tommoset hienot kirjaimet?
VastaaPoistaOlen tehnyt sen tämän ohjeen mukaan. Sieltä Picmonkeystä löytyi tuo fonttikin.
PoistaPidän lukijamäärältään pientä blogia ( kirjoituksen aiheesta riippuen käy paristakymmenestä pariin sataan ihmistä päivässä ), mutta en siltikään mene usein henkilökohtaisuuksiin. En tiedä kuinka moni lukijoistani tietää parisuhdestatukseni tai ikäni, vaikka olenkin molemmista joskus maininnut, mutta asuinkuntani ja harrastukseni tietää varmasti kaikki. Työpaikkaani en ole maininnut nimeltä, mutta ei tarvitse olla kovinkaan hyvä salapoliisi sen selvittääkseen jos välttämättä sen haluaa tietää.
VastaaPoistaBlogini on vähän kahtia jakautunut tapaus siinä mielessä, että kuinka paljon tuon itseäni esille kuvissa ja kertomuksilla vaikka sairauksista. Jos laitan asukuvia, jätän kasvoni pois kuvasta tai jos sairastan pienen flunssan, en välttämättä siitä mainitse. Sitten taas jos laitan kuvia harrastukseni lomasta, niin kasvokuvia voi olla montakin samassa postauksessa ja jos olen sairauden takia pitkään sivussa lajini parista, kerron siitä kyllä blogissani. Tavallaan pidän henkilökohtaiset asiat poissa, mutta urheiluprofiiliini sopivat asiat ovat erittäinkin julkista riistaa.
Häät ja lapsi ovat minulle jotenkin niin etäisiä asioita, etten edes osaa ajatella kertoisinko niistä blogissani. Häistä en varmaan mainitsisi, mutta lapsesta saattaisin jossain sivulauseessa mainita. Jos en muutenkaan esittele läheisiäni blogissani, niin miksi esittelisin jälkikasvuni, joka ei osaisi itse sanoa haluaako siellä olla esillä vai ei?
Sinäkin voit siis kätevästi rajata aiheita olemalla (pääosin) keskittynyt yhteen juttuun, eli urheiluun. Tuo sinun kysymyksesi viimeisessä lauseessa pistää kyllä miettimään. Hyvä pointti!
PoistaTää blogi oli varsinainen löytö, rupesin oikein ahmimaan näitä sun bloggauspostauksia :)
VastaaPoistaMä yritän pitää itseni osittain piilossa, kasvoja ja nimiä en ole paljastanut. En sen kummemmin ole piileskellyt, se että olen naimisissa ja äiti kyllä tulee ilmi siellä täällä. Toisaalta kyseessä on kynsiblogi, ohi aiheen-postauksia on pari hassua, ei noin tarkan aiheen ollessa kyseessä varmaan hirveästi edes muita juttuja kysellä. Ainakaan vielä, lukijoita on kuitenkin vasta nelisenkymmentä.
Facebookissa mut kyllä voi yhdistää kynsikoristeluryhmässä blogiin, sielläkin kun kuvia ja postauksia jaan, mutta joku satunnainen muuta kautta surffailija ei välttämättä ihan suoraan näe mun henkilöllisyyttä.
Hauska kuulla :)
PoistaOlen huomannut myös, että kun keskittyy johonkin muuhun kuin itseensä (sinulla kynnet, minulla bloggaaminen) niin aika rauhassa saa olla. Ei se varmaan tarkoita sitä etteikö uteliaita olisi mutta sellaisten asioiden kysyminen, jos bloggari ei niitä itse tuo kauheasti esille, ei ole niin helppoa ja "sopivaa".
Tää oli ihan sika hyvä postaus, vaikka aika jälkijunassa kommentoinkin!
VastaaPoistaMä oon miettiny noita asioita tosi paljon, ja kovin paikka oli nyt kirjottaa erosta, kun olin kumminkin entisen poikastävän nimellä ja kuvilla aiemmin esitellyt blogissa. Mulla on sellanen tyyli, omasta mielestäni, että kirjotan kyllä toisinaan henkilökohtaisista asioista, mutta en lähe niitä sen enempää ruotimaan. Muutamalla lauseella tilannekatsaus ja täts it. Mutta syvällinen avautuminen ei tuntuis kauheen luontevalta. Hyrr..
"Myöhässä" saa myös kommentoida :) Kävin lukemassa juttujasi ja tosiaan "täts it" pitää hyvin paikkansa. Toiset kirjoittaisivat noista jutuista yhteensä kymmenen postausta. Sopii hyvin tyyliisi!
PoistaOnko jollekin tullut ongelmia siita etta on esim. esiintynyt oikealla nimella tai kasvoillaan? Kun itse kirjoitan blogıa olen tahan mennessa jattanyt kaikki kuvat itsestani ja laheisistani pois. Nimetkin on muutettu. Nyt haluaisin ottaa kuvia joistan asuista ja mietin onko siita oikeasti jotain kongreettista haittaa jos mun kasvot nakyy. Tuttuni kuitenkin tietavat minun kirjoittavan tota blogia ja muut eivat tunne, joten onko mitaan jarkea jattaa kuvat pois. Mielipiteita?
VastaaPoistaHmm.. Tämä on aina niin kaksipiippuinen juttu. Mutta ei kai siitä suurella todennäköisyydellä mitään haittaa ole, jos tuot omat kasvotkin esille. Jos nyt oikein huono tuuri käy, niin kuvat voivat päätyä jonnekkin epämieluisaan paikkaan, myöhemmin kaduttaa, joku alkaa kiinnostua turhan paljon, tms. mitä tässä nyt on mainittu. Mutta kun ajattelee kuinka moni sitä oikeasti tekee blogia omalla naamalla, niin riski on varmaan aika pieni. Ja loppujen lopuksi kyse on siitä, miltä sinusta tuntuu!
PoistaTosi vaikea kyllä sanoa, kannattaa varmaan kysellä läheisiltäkin mitä ne tykkäävät ajatuksesta ja miten rajaat heidät pois vai haittaako, jos heidätkin periaatteessa voi tunnistaa blogisi myötä (siis vaikka heidän naamat ei näkyisi), jos heistä siellä muuten kertoilet. Onhan se niin, että asukuvien ja muidenkin omasta elämästä kertovien kuvien ottaminen on vähän hankalaa ja tylsää, jos ei itse siellä kokonaisuudessaan näkyisi.
Mielenkiintoinen blogi sinulla muuten! Kävinkin jo lueskelemassa, kun huomasin että olit liittynyt lukijaksi.
Moikka!
VastaaPoistaKirjoitat todella hyvin ja tärkeistä aiheista. Itse olen melko kiireinen, eikä juuri tule toisten blogeja luettua. Tänään minulla oli kuitenkin aikaa ja nyt monen mutkan jälkeen eksyin tänne. Todella mielenkiintoinen postaus ja kovasti laittaa miettimään oman blogini paljastuksia. Blogissani on melko paljon kävijöitä ja suht avoimesti olen kirjoitellut niin omalla kuin miehen ja lasten nimillä. Toisaalta koen, että se kuuluu taas blogini luonteeseen ja kun omalla toiminimelläni töitä teen joka tapauksessa ja blogini on sisustuslifestyle painotteinen. Pohdin juuri, että saisinko joskus sopivan raon tullen linkittää tämän tekstisi blogiini? Juuri toista lasta saadessani pohdituttaa esim. nuo nimiasiat, sillä ensimmäisen lapsen koko nimi on tatuoituna käteeni ja saman olen tekemässä toisenkin kohdalla. Vaikeaa pitäytyä siispä vain pelkässä etunimessä :) Todella paljon jakaa mielipiteitä tämä aihe ja olisikin kiva kuulla, että mitä minun blogini lukijat ovat mieltä. Toisaalta en usko muuttavani mitään, sillä omannäköistä blogia kirjoitan, mutta taas toisaalta kyllä välillä miettii, että mitä kaiken maailman hulluja onkaan liikenteessä stalkkaamassa ;)
Kiitos kivasta blogistasi!
T: Suvi (suvisvilla.casablogit.fi)
Hei Suvi!
PoistaHauskaa, että päädyit tänne. Sopii kyllä, että linkität tämän jutun. Saat varmaan hyvää keskustelua aikaan tästä aiheesta. Monia mielipiteitä löytyy, niin kuin huomattu.