Tarkastelun alle joutuvaa tekstiä löytyy joka blogista. Myös niissä kuvamaratonblogeissa on asiaa: joku on naputtanut pelkän otsikon jutulle, joku taas on kirjoittanut lauseenkin johonkin väliin, ja joku onkin runoillut oikein romaanin kuvien kaveriksi. Toisille taas riittää vähempikin kuvasaaste ja he panostavat enemmän jaaritteluun. Silloin tekstiä voi olla niin paljon, että heikompia hirvittää ja keskittymishäiriöiset ovat ottaneet jalat alleen jo aikoja sitten. Oli oma tekstintuotanto mitä tahansa, sille pitäisi suoda edes muutama ajatus.
Meillä on erilaisia mielipiteitä sen suhteen tulisiko blogeissa kirjoittaa kirja- vai puhekieltä. Toisten mielestä puhekielellä kirjoittaminen on aivan kamala moka. Voidaan ajatella, että teksteihin tulisi tosissaan panostaa niiden julkisen luenteen vuoksi. Itsestään kun voi antaa tietynlaisen kuvan kirjoittamalla joko pilkuntarkkaa kirjakieltä tai sitten rönsyilevämpää puhekieltä. Monille puhekielisyys on luontevampi valinta. Puhekieli voi antaa bloggarista hieman inhimillisemmän kuvan. Jos blogin meno on rentoa ja reteää, viimeisen päälle oikeaoppinen kirjoitustyyli ei ehkä ole se paras valinta. Kielen virallisuus ja rentous voi vaihdella myös aiheiden välillä. Ei pidä unohtaa, että myös murteen tuominen esiin teksteissä tuo blogiin ihan uuden vivahteen.
Suurempi ongelma teksteissä ovat kuitenkin kirjoitusvirheet. Totta kai jokainen meistä tekee virheitä. Vaikka olisi kuinka tarkka, virheitä pääsee livahtamaan tekstiin ja osan virheellisyydestä ei ole edes tietoinen. Jokin aika sitten kommenttiboksissa ihmeteltiin sitä, eivätkö jotkut oikolue tekstejään ollenkaan. Hyvin moni jättää tämän tarkistuskierroksen tekemättä, jolloin tekstissä voi olla vaikka mitä sönkötystä. Oman valmiin tekstin lukeminen kerran läpi on aika pieni juttu, jolla on kuitenkin paljon merkitystä. Virheiden lisäksi tekstistä voi löytyä esimerkiksi epäloogisuuksia, jotka johtuvat tekstien kirjoittamisesta osissa. Aina ei muista mihin oikein jäi edellisellä kirjoituskerralla tai mitä on jo sanonut. Tekstinpätkien siirtely postauksen sisällä ja oikoluvun unohtaminen voivat myös johtaa vaikeatolkkuiseen lopputulokseen.
Osaa kirjoitusvirheistä voi yrittää selittää puhekielisellä tyylillä mutta osa on ihan selkeitä mokia, joissa kirjaimia on mennyt väärään järjestykseen tai niitä on liikaa tai liian vähän. Myös pilkutuksen sun muiden hienosäätöjen unohtaminen tai väärinkäyttö näyttäytyy toisten silmissä virheinä. Riippuu paljolti lukijan omasta taustasta miten virheisiin suhtaudutaan. Kaikki eivät älähdä, vaikka tekstissä olisi paljonkin virheitä. Toiset lukijat voivat antaa vinkkejä ja huomauttaa virheistä. Jotkut taas haluavat napauttaa bloggaria oikein kunnolla huonosta kielitaidosta.
Oikoluvun laiminlyönti voi johtaa myös siihen, että tekstissä on liikaa toistoa. Oletko ehkä huomannut tietyn bloggarin rakastavan jotain tiettyä sanaa? Jos sana on vähän erikoisempi tai kyseessä on jokin sanonta, sen hokeminen jo parikin kertaa yhdessä tekstissä on hyvin silmiinpistävää. Jos on kovassa flowssa ja kirjoittaa näppäimistö sauhuten mitä päähän pälkähtää jostain aiheesta, toistamisen riski voi olla suurikin. Toki myös kirjoitusvirheet voivat olla tässä tilassa hyvinkin yleisiä.
Puhekielisyyden suosimisen myötä teksteihin voi sujahtaa kirosanoja. Näistä voidaan myös olla montaa mieltä. Yksi tarkoin harkittu voimasana sopivassa kohdassa tuskin aiheuttaa suurta verenpaineen nousua lukijoissa, mutta alatyylisten sanojen viljely suurissa määrin on jo toinen juttu. Määrän ei itse asiassa edes tarvitse olla suuri, koska yleensä jo se yksi sana huomataan. Kiroilemalla onnistuu myös luomaan itsestään tietynlaista kuvaa. Joidenkin blogien imagoon kirosanat sopivat paremmin kuin toisten: simpsakan muotibloggarin päästelemät ärräpäät antavat kyllä jonkin muun kuin glamoröösin kuvan bloggaajasta. Sainkin eilen sähköpostiini vinkin kielenkäytöstä eritoten kirosanojen suhteen: inspiraation lähteenä oli ainakin Mungolifen suht tuore postaus, jossa kirottiin jo otsikossa.
Osaa kirjoitusvirheistä voi yrittää selittää puhekielisellä tyylillä mutta osa on ihan selkeitä mokia, joissa kirjaimia on mennyt väärään järjestykseen tai niitä on liikaa tai liian vähän. Myös pilkutuksen sun muiden hienosäätöjen unohtaminen tai väärinkäyttö näyttäytyy toisten silmissä virheinä. Riippuu paljolti lukijan omasta taustasta miten virheisiin suhtaudutaan. Kaikki eivät älähdä, vaikka tekstissä olisi paljonkin virheitä. Toiset lukijat voivat antaa vinkkejä ja huomauttaa virheistä. Jotkut taas haluavat napauttaa bloggaria oikein kunnolla huonosta kielitaidosta.
Oikoluvun laiminlyönti voi johtaa myös siihen, että tekstissä on liikaa toistoa. Oletko ehkä huomannut tietyn bloggarin rakastavan jotain tiettyä sanaa? Jos sana on vähän erikoisempi tai kyseessä on jokin sanonta, sen hokeminen jo parikin kertaa yhdessä tekstissä on hyvin silmiinpistävää. Jos on kovassa flowssa ja kirjoittaa näppäimistö sauhuten mitä päähän pälkähtää jostain aiheesta, toistamisen riski voi olla suurikin. Toki myös kirjoitusvirheet voivat olla tässä tilassa hyvinkin yleisiä.
Puhekielisyyden suosimisen myötä teksteihin voi sujahtaa kirosanoja. Näistä voidaan myös olla montaa mieltä. Yksi tarkoin harkittu voimasana sopivassa kohdassa tuskin aiheuttaa suurta verenpaineen nousua lukijoissa, mutta alatyylisten sanojen viljely suurissa määrin on jo toinen juttu. Määrän ei itse asiassa edes tarvitse olla suuri, koska yleensä jo se yksi sana huomataan. Kiroilemalla onnistuu myös luomaan itsestään tietynlaista kuvaa. Joidenkin blogien imagoon kirosanat sopivat paremmin kuin toisten: simpsakan muotibloggarin päästelemät ärräpäät antavat kyllä jonkin muun kuin glamoröösin kuvan bloggaajasta. Sainkin eilen sähköpostiini vinkin kielenkäytöstä eritoten kirosanojen suhteen: inspiraation lähteenä oli ainakin Mungolifen suht tuore postaus, jossa kirottiin jo otsikossa.
Pari postausta taaksepäin kommenteissä mietimmekin sitä miksi bloggarin oletetaan usein automaattisesti olevan hyvä kirjoittaja. Sehän ei todellakaan pidä paikkaansa. Koska kuka tahansa voi perustaa blogin, kaikkien bloggareiden ei voi olettaa olevan kielellisesti kovin lahjakkaita. Moni kirjoittamista inhoavakin on voinut perustaa blogin, koska kuuluuhan bloggaamiseen paljon muutakin kuin tekstien kirjoittelu. Saahan sen myötä esimerkiksi ladata kuvia nettiin ja vaikkapa tehdä kivoja kollaaseja! Kaikkien virheet eivät toki johdu omasta piittaamattomuudesta, vaan taustalla saattaa olla vaikkapa lukihäiriö. Esimerkiksi Julia Toivolan blogista löytyy sympaattinen kirjoitus bloggaamisesta lukihäiriön kanssa.
Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kiinnostua tai huolestua omista kirjoittajanlahjoistaan. Tässä pieni ensiapuopas:
Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kiinnostua tai huolestua omista kirjoittajanlahjoistaan. Tässä pieni ensiapuopas:
Bloggarin pieni pilkunviilausopas
- Oikolue tekstisi! Lue siis koko tuotoksesi vähintään kerran läpi ajatuksella. Kannattaa myös kirjoittaa se teksti alunperinkin ajatuksen kanssa. Vaikka pilkunviilaus ei voisi kiinnostaa vähempää, tee edes tämä.
- Kirjoita tekstisi esimerkiksi Wordissa, jossa on oikeinkirjoituksen tarkistus. Et ehkä voi kopioida Wordissa olevaa tekstiä täysin sellaisenaan postaukseesi, sillä esimerkiksi tälläiset pylpyrät eivät näy. Voit kuitenkin muokata tekstin haluamaksesi postauskentässä ennen julkaisua. Unohda Bloggerin oikeinkirjoituksen tarkistus. Se ei ymmärrä täysin suomea. Esimerkiksi Wordpressissä voit kuitenkin liittää kokonaisen Word-tiedoston sellaisenaan postauskenttään (ainakin useissa .org -pohjissa).
- Päätä millä tyylillä kirjoitat. Eri tyylien välillä ei kannata kovin usein seilata.
- Jaa tekstiä kappaleisiin ja käytä tarvittaessa väliotsikoita. Yhden pitkän tekstinpötkön seuraaminen on vaikeaa ja uuvuttavaa. Jokaisessa kappaleessa voi olla yksi pääpointti eikä monta uutta ja erilaista asiaa.
- Onko sinulla maneereja kielen suhteen? Tiedätkö hokevasi jotain sanaa? Jos tiedät, oikolukiessa kiinnitä huomiota eritoten näihin sanoihin. Poista turhat toistot tai etsi samaa tarkoittavaa mutta erilaista sanaa vaikka synonyymisanakirjasta.
- Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimistolta löytyy netistä oikein näppärä Ohjeita ja suosituksia -lista. Sieltä voi tarkastaa kaikkea pilkutuksesta ja yhdyssanoista lähtien.
- Pyydä jotain toista lukemaan välillä tekstejäsi, sillä omille tavoilleen ja virheilleen tulee helposti sokeaksi.
Virheitä pelätessä ei kuitenkaan kannata ryhtyä miksikään arkajalaksi. Monipuolinen teksti on aina mielenkiintoista luettavaa, vaikka itse asia olisikin suht mitätön. Uskalla myös leikkiä kielellä (siis ei sillä kielellä).
Tekstistäni voisi päätellä, että olen itse varsinainen kielipoliisi. Olisinpa! Itse suosin blogissani jonkinlaista puhekielen ja kirjakielen sekoitusta. Jos kirjoittaisin kaiken kirjakielellä ja välttäisin puhekielisiä ilmauksia, tämä olisi kuivaakin kuivempaa luettavaa. Tosin tähän kuivuuteen vaikuttaa myös tekstin tyylilaji. En kuitenkaan lähtisi kirjoittamaan ihan samoin kuin puhun, sillä siinä voisi mennä uskottavuus koko blogilta. Käytän kuitenkin ihan surutta esimerkiksi muotoa netti internetin sijasta, vääriä sanajärjestyksiä, turhia tehostesanoja, tiettyjä toistoja, outoja ilmaisuja ja sutkautuksia, sekä muita hömpötyksiä. Typojakin löytyy ja pilkutan välillä ihan mielivaltaisesti. Rumia sanojakin on päästelty ja välillä puhun turhaan kieliäkin. Oikoluku ei aina paljasta kaikkia mokiani ja saatan korjailla niitä joskus paljon myöhemmin.
Lopuksi haluaisin tuttuun tapaan kuulla teidän mielipiteitänne. Oletko pilkunviilaaja vai onko oikolukeminen ym. vain turhaa kikkailua? Kiinnitätkö ylipäätänsä missä määrin huomiota omaan tai muiden kielenkäyttöön blogeissa? Miksi olet valinnut juuri nykyisen linjasi? Vaihteleeko kielenkäyttösi postauksen aiheen mukaan?
Kaikki muutkin mietinnät ovat toki tervetulleita.
Lopuksi haluaisin tuttuun tapaan kuulla teidän mielipiteitänne. Oletko pilkunviilaaja vai onko oikolukeminen ym. vain turhaa kikkailua? Kiinnitätkö ylipäätänsä missä määrin huomiota omaan tai muiden kielenkäyttöön blogeissa? Miksi olet valinnut juuri nykyisen linjasi? Vaihteleeko kielenkäyttösi postauksen aiheen mukaan?
Kaikki muutkin mietinnät ovat toki tervetulleita.
Photo credit 1: watsonsinelgin / Foter / CC BY-NC-SA
Photo credit 2: Leo Reynolds / Foter / CC BY-NC-SA
Oikein mielenkiintoinen juttu. Olen mielestäni "aika hyvä" kielioppiasioissa tai ainakin siinä määrin, että kirjoitusvirheet osuvat silmään. Harmittaakin, kun nykyään sallitaan monissa yhteyksissä hyvinkin virheellinen teksti. Toisaalta ymmärrän sen, kun halutaan viestiä nopeasti.
VastaaPoistaTiedätkö muuten, onko muuten olemassa foorumia, jossa voisi saada palautetta omasta blogistaan? Heti veisin omani arvioitavaksi! Olisi kiva saada asiantuntijan palautetta, vaikka toki omien lukijoiden mielipide on tärkein!
Yhden kirjoitusvirheen löysin tästä tekstistäsi, se pisti silmään etsimättä. Tai ainakin luulen sen olevan tahatonta.
Ohi aiheen: esittelet itsesi muotibloggaajana, onko sinulla toinen blogi, jossa muoti olisi aiheena? Tämä ei ole irvimistä - mielestäni tämä blogi on kuitenkin kiinnostavampi kuin muotiaiheinen.
Virheellinen teksti menee läpi ihan "laatujournalismissakin" nykyään. Blogeissa se ei minua satu niin usein silmään.
PoistaEn tiedä tuollaista foorumia mutta olen miettinyt samaa asiaa. Katsotaan, pitäisikö asialle tehdä jotain. Saan jonkin verran sähköpostiin vastaavia kyselyitä ja olen antanut palautteita useista blogeista. Se on hauskaa hommaa mutta valitettavan aikaa vievää, koska blogiin täytyy tietysti tutustua hyvin ennen kuin siitä voi mitään sanoa. Usein en sitten saa enää mitään viestiä, kun olen vastaukseni palautteineni lähettänyt ja se syö vähän. Kysyntää tämmöiselle konsultointitoiminalle siis varmaan olisi minunkin kokemukseni perusteella.
Mitä tuohon muotibloggaajaan tulee, niin esittelen itseni tahallani sellaisena. Minun blogihistoriaani kuuluu yhtä ja toista muotiblogia ja ruokablogiakin, sekä ihan informatiivisia sivustoja. Osa päivittyy vielä, osa ei. Esittelin itseni alussa muotibloggaajana myös tässä blogissa, koska tiesin sen houkuttelevan lukijoita ja aiheuttavan ihmetystä, että onko tämä kirjoittaja nyt joku suosittu muotibloggari. Enää en tarvitse sitä houkuttimeksi, joten varmaan sen vaihdan tuolta hämäämästä piakkoin, kun teen muitakin uudistuksia. Olen siis myös muotibloggari ja monille (ei-bloggaaville) tyttö, jolla on blogi = muotibloggari :)
Mä olen aikamoinen pilkunviilaaja ja kielipoliisi, mutta omassa blogissa kirjoitan puhekieltä, ja niinpä päästän itsenikin vähän helpommalla - kyllä mä luen tekstin yleensä moneen kertaan, hion kappalejakoa ja tekstiä ylipäätään ja poistan juuri noita toistoja mitä helposti tulee, mutta en lähde tarkistamaan kaikkia pilkunpaikkoja. Musta on tosi vapauttavaa kirjoittaa kun ei ole ihmeempiä sääntöjä (niin kuin akateemisessa maailmassa tai työelämässä) ja saa antaa kielen tulla sellaisena kuin hyvältä tuntuu. Joskus joku teksti meinaa jostain syystä olla lähempänä kirjakieltä, ja silloin mä yleensä vähän muokkaan sitä puhekielisemmäksi, kun se nyt on blogin tyyliksi tullut. Yksi kivoimmista kommenteista blogista onkin yhden ystävän toteamus, että sitä lukiessa voi kuulla mielessään mun äänen.
VastaaPoistaTuon kommentin perusteella olet hyvä kirjoittaja :) Kun teksti on luontevaa, sitä on jotenkin helpompi lukea kuin todella harkittua ja oikeaoppista kieltä. Ja se on myös totta, että blogissa on mukava ottaa vähän rennommin, jos joutuu muisssa yhteyksissä kirjoittamaan tietyllä tavalla ja suitsia kieltä.
PoistaEi tuo mitään pilkunviilausta ole - itse huomaan kyllä pahimmat kielioppimokat ja kirjoitusvirheet muiden blogeista - mutta auta armias oman blogin kanssa! Tosin en yritäkään kirjoittaa täysin virheetöntä kirjakieltä, vaan sellaista puhe- ja kirjakielen sekamelkskaa.
VastaaPoistaEi blogien ole tarkoituskaan olla kaunokirjallisia mestariteoksia, mutta silloin tällöin törmää blogeihin, joiden kieli on ruokottoman huonoa - tekisi mieli patistaa kirjoittaja suomenkielen tunneille;) - mutta mitä näistä, minä nyt olenkin tällainen vanha eukko, joka tarkasti pilkkuvirheet lastensa aineista siihen malliin, että opettajan punakynä jälkeenpäin viuhui - ne pilkkusäännöt kun olivat penteleet menneet muuttumaan muutamassa vuosikymmenessä:)
Lapsesi varmaan riemastuivat tästä avuliaasta eleestä :) Todella huonoa kieltä, siis kirjoitusvirheitä tai yletöntä puhekieltä x ja q -kirjaimilla höystettynä, ei jaksa kovin kauaa seurata. Siihen voi mennä niin paljon energiaa, että blogin varsinainen sisältö jää kakkoseksi.
PoistaNo todellakin olen pilkunviilaaja ja korjaan virheet, vaikka havaitsisin ne vasta kuukausien päästä. Myös muiden. Punakynällä. Suoraan monitoriin. Tämähän ei tarkoita sitä, että aina noudattaisin äidinkielemme kaikkia sääntöjä, mutta ainakin olen niistä tietoinen. Yleensä...
VastaaPoistaMielestäni on todella ylimielistä jättää oikoluku tekemättä, jopa epäkohteliasta lukijaa kohtaan – ellei sitten ole äidinkielen ihmelapsi, joka ei virheitä tee. Harva on. Oikoluku kuuluu kirjoittamiseen ja sitä ilman työ ei ole valmis. Ihan sama kun veisi ruokapöytään lettutaikinaa ja olis niinQ et sori en viittiny paistaa. Usein vähän itkettää löysää ja mokia täynnä olevaa tekstiä lukiessa, varsinkin kun yleensä pikku editoinnilla tekstistä olisi saanut ihan siedettävän. Eikä edes aloiteta niistä yhdys sana virheistä.
Minulle on aika lailla samantekevää, kirjoitetaanko blogeissa kirja- vai puhekieltä – molemmat voi tehdä hyvin tai huonosti. Itse harrastan tyyliteltyä sekakieltä. :-)
Jos melkoisen kohtuuton yleistys sallitaan, niin tuntuu siltä, että tylsimpiä riepuja esittelevät bloggarit myös kirjoittavat tyhjänpäiväisimmin. Persoonallisemmilla pukeutujilla löytyy sitten vähän enemmän tyyliä myös teksteissä. Tosiaan, aiemmin odotin minäkin ainakin suosituimpien blogien kirjoittajien olevan ilman muuta hyviä kirjoittajia, mutta sehän ei pidä lainkaan paikkaansa. No, teksti tai sisältö ei yleensä tyyliblogeissa olekaan tärkeimmällä sijalla, kysyntä selkeästi painottuu muuhun kuin kirjalliseen antiin.
Silti saattaisin kiljaista riemastuksesta, jos löytyisi tyyliblogi, joka olisi sekä ideoiltaan että kirjoitustyyliltään persoonallinen ja yllättävä. Jään optimistina odottelemaan!
Persoonallisen tyylin ja tekstin yhdistelmä on mielenkiintoinen pointti. Ilmeisesti jotkut uskaltavat kokeilla erilaista ja leikitellä niin pukeutumis- kuin kirjoitustyylilläänkin. Toiset taas pelaavat varman päälle ilman joukosta erottumista. Joskus itsekin huomaan miettiväni voinko nyt kirjoittaa näin vai pitäisikö juttua muotoilla vähän neutraalimpaan suuntaan.
PoistaBloggari + hyvä kirjoittaja -yhdistelmästä tuli mieleeni taannoinen New Look -lehti, jossa kirjoittajina oli muutamia suosituimpia bloggareita. Vanhoja juttuja kaivellessani silmiini pisti yleisön reaktio siitä, että blogeissa käytetty kirjoitustyyli ei ihan sopinut printtilehteen. Tässäkin tapauksessa ilmeisesti oletettiin bloggareiden olevan loistavia kirjoittajia kaikissa medioissa.
"Tässäkin tapauksessa ilmeisesti oletettiin bloggareiden olevan loistavia kirjoittajia kaikissa medioissa."
Poista...Tai ylipäätään hyviä kirjoittajia. Kuten sanottu, (tyyli)blogeissa tekstillä on aika vähän painoa, toisin kuin printtimediassa, eikä suositunkaan bloggarin yksinkertaisesti tarvitse osata kirjoittaa hyvin.
Todella huonosti kirjoitetut blogit jäävät kyllä minulta lukematta. Ja toisaalta hyvin kirjoitetut, mutta kappalejaottomat ovat niin hankalalukuisia, että usein jätän väliin kokonaan.
VastaaPoistaOmassa tekstissäni yritän pitää jonkinlaisen puhe- ja kirjakielen sekoituksen käytössä. Yritän korvata mä- ja mun- käsitteet jollain kiertoilmaisulla, koska usein minä ja minun tuntuvat liian tönköiltä.
Kirosanoja pyrin välttämään, mutta tarpeen tullen korvaan ne *****-merkeillä. Yletön kiroileminen vie kirosanoilta potkun, mutta joskus käytettyinä ne taas antavat tekstille sitä potkua.
kirjoitin muuten aiemmin samaa asiaa sivuten, joskaan en yhtä kattavasti kuin sinä :)
Olen myös mietiskellyt tuota "minä/mä" -jakoa mutta päädyin olemaan minä (tai ainakin tietääkseni yritän). Se on aika keskeinen elementti. "Minä" on joskus vähän tönkkö valinta mutta minkäs teet.
PoistaOnneksi linkkasit myös oman tekstisi tähän! Se on mennyt minulta ohi ja on aina mukava kuulla muiden ajatuksia myös kommenttia pidemmässä muodossa.
Itse mietin pitkään blogia aloittaessani että kirjoitanko puhe- vai kirjakielellä. Päätin kuitenkin että puhekieli on enemmän miuta ja sille tielle olen sitten jäänyt :D
VastaaPoistaJa kyllä miuta pistää silmään tiettyjä blogeja lukiessa jos ei ole edes isoista kirjaimista jaksettu välittää, vaan kaikki lauseet ym nimet kirjoitetaan pienellä kirjaimella. Myös tekstin jaksottamisen unohtaminen on ärsyttävää!
Hieno homma, että olet suonut tekstille ajatuksia ennen aloittamista. Päädyit varmasti kannaltasi hyvään ratkaisuun. Isojen kirjaimien puuttuminen on sellainen moka, että ihan jo melkein hävettää kirjoittajan puolesta. Sen voisi luulla johtuvan välinpitämättömyydestä mutta valitettavasti omasta kokemuksestanikin tiedän, että jotkut suht nuoret kirjoittajat eivät edes tiedosta sitä virheeksi.
PoistaOlipa mielenkiintoinen aihe! Itselleni on nou-nou kokonaan puhekielisesti (minun tapauksessa murteella) kirjoittaminen ja kirosanat blogissa. Olen ehkä vähän tiukkapipo, mutta kiroilu ei anna minusta fiksua kuvaa ihmisestä, jos sitä on paljon blogissa tai vaikka Facebook-statuksissa. Kukin tietysti tyylillään, mutta ei ole minun juttuni. Blogissani pyrin käyttämään lähinnä hyvää yleiskieltä, vaikkei se täysin kirjakieltä olekaan. Äidinkielen perussäännöt tulevat aika lailla selkärangasta ja olen aina tykännyt äidinkielestä koulussakin. Yhdyssanavirheet häiritsevät todella paljon monissa blogeissa ja pahimmissa tapauksissa saattavat aiheuttaa koko blogin lukemisen lopettamisen. Kyseessä on kuitenkin NIIN perusasia! Jos teksti vilisee raha ongelmia ja linja autoja, niin lukeminen ei ole vaivatonta. Tämä on mielestäni ehkä tärkeimpiä perusasioita, mitä jokaisen bloggaajan tulisi hallita.
VastaaPoistaSen sijaan vaikka pilkutus on vähän toissijainen juttu ja sanajärjestykset ovat omassakin blogissani välillä aika hullunkurisia jälkeen päin luettuina. :) Tiivistettynä sanoisin, että blogini kieli on eräänlainen puhekielen ja kirjakielen sekoitus, mutta sen olen huomannut, että kirjottaessani enemmän tavallisesta arjestani myös kirjoitustyyli muuttuu itsestään puhekielisemmäksi.
Minusta ei tarvitse olla tiukkapipo, jos ei katso julkista kiroilua hyvällä. Senhän on tarkoituskin aiheuttaa reaktioita mutta jotkut viljelevät niitä sanoja siihen malliin, että voisi luulla tämän henkilön pitävän niitä ihan neutraaleina perussanoina.
PoistaMonissa blogeissa puhekieli vaihtuu virallisemmaksi, kun aihe on jotenkin ilmoitusluonteinen, esimerkiksi "Nyt Nellyltä saa kaikki -20%" -tyylinen tai tietenkin jokin vakavahenkisempinenkin ilmoitus. Joskus tämä muutos johtuu tietysti siitä, että bloggari on saanut lähes valmiin mainospuheen kopsattavaksi blogiin tai siitä esimerkkiteksistä ottaa niin paljon vaikutteita.
Usein sen kyllä huomaa, jos teksti on kopioitua, ja se pistää silmään. En itse koskaan kopioi tekstiä blogiini suoraan mistään, tai jos kopioin, laitan sen kokonaan lainausmerkkeihin ja yritän kertoa lähteen, jos se on minulla tiedossa.
PoistaEi mun tarvinnutkaan alkaa selittää, että mikä mun linja on, kun Elena selitti jo omansa ja se olikin samanlainen kuin mun omani. :)
PoistaVelma :)
PoistaVoi että näitä sinun tekstejäsi on kiva lukea! Nämä ovat kuin päivittäinen annokseni kahvia... Toki kesän jälkeen tulee kahvista luopumisen aika, mutta toivottavasti näitä ei tarvitse jättää ;)
VastaaPoistaRakastan kieliä. Varsinkin niiden monimuotoisuutta ja mukautuvuutta. Luen mielelläni tekstejä, jotka ovat muodoltaan oikein, mutta joissa uskalletaan käyttää tehosteena murteita, slangia, tehostesanoja - jopa kirosanoja harvoin viljeltynä. Tätä periaatetta käytän myös omassa blogissani.
Kirjoitan tajunnanvirtaa suoraan monitorille, tilanteesta riippuen kielivalinta saattaa olla kirjakielen ja puhekielen sekoitusta. Käytän myös harkittuja kielioppivirheitä tehosteena, esimerkiksi sanojen yhteenkirjoittamista, isoja alkukirjaimia väärässä kohtaa tai muuta tuollaista. Tahattomia kirjoitusvirheitäkin löytyy oikoluvusta huolimatta, sillä kärsin jonkinlaisesta sanasokeudesta. Virheet korjaan kyllä löydettyäni. Se, mikä on tahatonta, ja mitä en aina edes huomaa, on virheet sanajärjestyksessä ihan siitä syystä, että tällä hetkellä elän ympäristössä, jonka kielen rakenne on aivan toisenlainen. Pyrin kyllä viilaamaan pilkut paikoilleen.
Kirosanoja pyrin välttämään, mutta joskus hatun alla kiehuu niin paljon, että on pakko päästää ne ulos. Kiehunnan asteesta riippuu, tuleeko sana sellaisena kuin se on, sensuroituna, vai villaisella painettuna. Hyväksyn käytön tiettyyn asteeseen, mutta jos blogissa alkaa jokaisessa lauseessa olla jonkinmoinen voimasana, jätän lukemisen siihen.
Minunkin mielestäni paras kiitos ja kannustus on se, kun kuulee sen, että oma ääni kuuluu kirjoituksen läpi. Toinen on se, että koko blogi on luettu kertaistumalta läpi.
Kiva tämä kahvivertaus :) Tästä ei tosiaan tarvitse luopua kesän jälkeen. Tahallaan virheillä kikkailu on oma taitonsa sekin. Se vaatii jo lukijaltakin paljon, että tunnistaa virheet tahalliseksi tyylittelyksi tai ylipäätään huomaa ne.
PoistaMyös minulle tuo blogin kerralla läpi lukeminen on ollut todella mieluista palautetta.
Vitsit, taas niin hyvää tekstiä tässäkin postauksessa! Sun tekstejä on mukava lukea, sillä selvästikin sulla on homma hallussa ja tiedät mistä puhut!
VastaaPoistaItse oon kirjoittanut alusta alkaen puhe ja kirjakielen sekoitusta, sillä pelkällä kirjakielellä kirjoittaminen kuulostaisi omalla kohdallani jotenkin ärsyttävältä/idiootilta (en voisi kuvitellakaan kirjoittavani johonkin postaukseen "Minä kävelin, minä ajattelin..." ym.) kun omasta elämästäni kertoilen. Se kuitenkin riippuu blogista että millainen kirjoitustyyli sinne sopii.
Kiitos, Ammi M.! Jos pitää päiväkirjamaista blogia, jossa kertoilee omasta elämästään, tiukan kirjakielen käyttäminen voi herättää lukijoissa kysymyksen, puhuuko tämä henkilö livenäkin kirjakieltä. Suuri osa päiväkirjamaisista blogeista kuitenkin suosii sitä puhekieltä, joten poikkeava tyyli voisi pistää silmään.
PoistaMielenkiintoinen aihe! Mulla yksi syy blogin pitämiselle on se, että kirjoitettu kieli pysyisi paremmin hallussa. En kuitenkaan kirjoita kirjakieltä, sillä se näyttää omaan silmään liian kankealta. Puhekieli taas näyttää liian rennolta. Ehkä blogini kieliasua voisi kuvailla yleiskieleksi. Minä-sanan muotoilu on yllättäen ollut se haastavin juttu: mä tuntuu liian rennolta ja minä liian viralliselta. Huomaan, että usein jätänkin minän kirjoittamatta ja aloitan lauseen verbillä, jolloin tekijä selviää ilman erillistä sanaa.
VastaaPoistaYleisesti ottaen en odota blogeilta ihan täydellistä kieliopin ja sen eri sääntöjen osaamista, kunhan teksti on vain helppolukuista ja sujuvaa. Täydellisessä blogissa on mielestäni sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä. Pelkät kuvat eivät innosta (muotilehdissäkin skippaan usein editorialit) ja taas toisaalta, maailman kauneimmat kuvatkaan eivät pelasta, mikäli tekstiä on tuhottomasti ja se on vaikeasti luettavaa.
Helpottavaa kuulla, että löytyy toisiakin, jotka välttelevät minän käyttöä. Tuolla aikaisemmin jo mainitsin olevani mieluummin minä kuin mä, mutta sen seurauksena olen huomannut vältteleväni sen käyttöä juuri niin kuin kirjoitit.
PoistaBlogi on tosiaan oiva paikka pitää yllä omaa kirjoitustaitoa. Vielä pitäisi keksiä jokin keino treenata enemmän käsin kirjoittamista. Nyt kaikki tulee tehtyä koneella :)
Kiitos hyvistä vinkeistä ja ajattelemisen arvoisista ohjeista ;)
VastaaPoistaOllos hyvä :)
PoistaMä kirjoitan ammatikseni, mutta blogi on mulle kuitenkin sellainen kanava, jossa sallin itselleni rennomman tyylin kirjoittaa. Oikoluen toki tekstini, mutta tyyli on paljon rennompaa, kuin lehteen kirjoittaessani. Puhetyylisiä ilmauksia on paljon, esimerkiksi mä- ja sä-sanoja, mutta pyrin kuitenkin huolehtimaan siitä, että tekstini on helppolukuista. Jos huomaan typoja postauksen julkaistuani, korjaan ne samantien. Jos joku huomauttaa mokasta, kiitän palautteesta ja korjaan taas virheeni.
VastaaPoistaSen verran vaihtelua munkin tekstien tyyleissä löytyy, että vakavammat postaukset kirjoitan huolitellummalla kielellä, jossa on hieman vähemmän puhekieltä mukana. Tämä johtuu ehkä juuri siitä, että tuolloin teksti menee väkisinkin lähemmäs työtekstejäni. Ero ei kuitenkaan (ainakaan omasta mielestäni) ole silmiinpistävä.
New Lookista on pakko sanoa sen verran, että siinä lehdessä suurin ongelma oli nimenomaan oikoluvun laiminlyönti. Suurin osa mokista olisi nimittäin ollut korjattavissa lukemalla lehti läpi ennen painoon menoa. Mulla oli vanhan blogini puolella aika yksityiskohtainen postauskin aiheesta. Lehdestä paistoi mun mielestä läpi se, että lehden teossa haluttiin päästä helpolla ja halvalla ja ratsastaa bloggareiden maineella, työn laadusta viis. Ja tuloshan olikin aika karmea, ja sen näkivät myös lukijat.
Blogiin kirjoittelu on siis sinulle hyvää vastapainoa työteksteihin. Sama tilanne on varmaan aika monella muulla, vaikka ei ihan lehtihommissa olisikaan. Jep, New Look oli varmasti jälleen yksi esimerkki siitä, että bloggareista yritettiin hyötyä. Vaikka bloggareilla olisikin paljon lukijoita, niin eivät ne lukijatkaan ihan sokeina joka paikkaan bloggaria seuraa. Ihmiset osaavat onneksi olla kriittisiä.
PoistaItse tunnustaudun pilkunviilaajaksi. Silti kirjoitan blogissani puhekieltä, koska se tuntuu luonnollisemmalta siinä yhteydessä. Pyrin kuitenkin laittamaan aina pilkut oikein ja oikolukemaan. Pari erikoisuutena mulla kyllä on. Lauseen saa lopettaa hymiöllä ;) Välillä en mieti, onko sivulause yksinään.
VastaaPoistaSitten on semmonen juttu, että mun tän hetken kynnet yhdistettynä miniläppäriin aiheuttaa tosi paljon typoja. Kaikkia niitä ei huomaa oikolukiessa.
Mulle on ihan sama, onko postaus kirjakieltä vai puhekieltä, mutta yhdyssana- ja pilkkuvirheet häiritsee kamalasti. Pahinta ne on kuitenkin esim. lehtien sivuilla. Bloggaaja ei yleensä ole ammattilainen kuten he.
Hymiöt ym. olisin muuten voinut vielä mainita tuossa tekstissäni. Onneksi toit ne esille nyt. Niistäkin löytyy varmasti mielipiteitä. Kaikkien mielestä ne eivät kuulu postauksiin ollenkaan ja toiset viljelee niitä surutta. Itse olen huomannut hymiöiväni kommenteissa mutta en teksteissä.
PoistaMinulta löytyy samanlaisia kokemuksia kynsien kanssa kirjoittelusta. Tosin läppärin ei tarvinnut olla edes mini...
Miulla on lukihäiriö. Se on itseasiassa joskus ollut ihan mahdoton, kirjoittamisen opettelusta ala-asteella ei tullut oikein mitään, yläastekin oli vaikea. Jossain vaiheessa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opetella. Oppia. Oppia niin hyväksi kuin vain voin. Virheitä tulee harjoittelusta huolimatta edelleen paljon, osa melko helposti huomattaviakin mutta vaikka luen tekstini aina 2-5 kertaa läpi ennen julkaisua, silti niitä virheitä sinne eksyy. Yleensä vielä lueskelen blogiani ja korjailen vanhojen tekstien virheitä mitä en ole aiemmin hoksinut Lisäksi olen huomannut unohtavani kokonaisia sanoja lauseista, niin kirjoittaessa kuin puhuessakin. Itse en tätä huomaa, mutta monesti muut katsovat miuta varsin hölmistyneenä kun juuri se olennainen sana on jäänyt puuttumaan.
VastaaPoistaBlogia pitäessäni olen aina toivonut itsekseni, että jos kirjoitusvihre jonnekin lipsahtaa, niin joku lukija siitä mainitsisi mutta ainakaan toistaiseksi korjauksia ei ole tullut.
Blogia kirjoitan semmoisella puhekielen ja kirjakielen sekametelisopalla, osittain myös murteella. Tämä tuntuukin olevan aika yleinen kombo, täysin kirjakieliseen blogiin en ole vielä törmännyt - toisaalta moisen lukeminen olisi varmasti mielenkiintoista. Lukijana arvostan sitä, että teksti ei ole puhekielistä, puhekieli-kirjakieli-kombo on ok, kunhan puhekieli ei ole se vallitseva osa. Myöskään jatkuvasta kiroilusta en pidä, tosin ymmärrän satunnaiset hermojen menetykset ja joskus vain ei löydy sopivaa kiertoilmaisua. Äidinkielen perussäännöt kuten yhdyssanat kuuluisi kaikilla kirjoittavilla ihmisillä olla hallinnassa, niiden osaamattomuus ainakin miun mielestä kertoo hyvin paljon ihmisestä.
Mielenkiintoista kuulla kirjoittamisesta myös lukihäiriöisen näkökulmasta. Sinnikkäästi olet ilmeisesti opettellut. Sinulle on osunut ilmeisesti tietynlaisia lukijoita, jotka eivät koe tarpeelliseksi korjata toisten virheitä. Ehkä niitä ei ole häiriöksi asti.
PoistaYhdyssanavirheet ovat todellakin rasittavia ja aika yleisiä. Teen niitä varmaan itsekin joskus, mutta omasta mielestäni olen niissä hyvä. Siinä jotenkin ajatus katkeaa, kun sana onkin kirjoitettu kahdessa osassa. En oikein osaa olla takertumatta ja pysähtymättä siihen. Pitäisi varmaan opetella pois siitä ja joidenkin pitäisi opetella niitä yhdyssanoja :)
Mun blogiin tuli joku aika sitten tälläinen kommentti:
VastaaPoistaANONYYMI:Kiva blogi mutta mä en kertakaikkiaan pysty lukemaan noita sun tekstejäsi! Kaikki lauseet on päin prinkkalaa, pilkut väärissä paikoissa, lauserakenteet niinku kolmevuotiaalla. Luettavuutta parantaisi edes pienenpieni huomion kiinnittäminen perusasioihin kuten yhdyssanoihin ja normaaliin oikeinkirjoitukseen.
Aika tiukkaa tekstiä :)
Täytyy myöntää,että kirjoitusvirheitä ja ajatuskatkoja teksteistä löytyy,kun kiireessä naputtaa. Yksi ongelma oli myös liian pieni RIVIVÄLI,jota en ollut saanut aikaiseksi vaihdettua.
Oijoi, aika paha tilitys. Tämä on halunnut napauttaa kunnolla, sillä tuon saman olisi voinut sanoa paljon pehmeämminkin, jos nyt kerran haluaa palautetta antaa.
PoistaMä en ole oikeastaan miettinyt millä tyylillä kirjoitan, aloin vain kirjoittaa niin kuin hyvältä tuntui ja tyylini on kai jotain puhe- ja kirjakielen väliltä. En ole mikään loistava kirjoittaja, mutta tekemällä oppii. Äidinkielen kirjoitussäännöt on onneksi olleet mulla aina aika hyvin hallussa, mitä nyt sanajärjestykset on välillä mitä sattuu, niissä varmaan näkyy muiden kielien vaikutus. Joskus googlettelen jotain kirjoitusasuja, kuten äsken kommentin ekassa lauseessa esiintyvän "niin kuin"-sanaparin.
VastaaPoistaMä olen kova oikolukemaan ja usein oikolukuvaiheessa saattaa pudota puoletkin tekstistä pois. En ole koskaan osannut kirjoittaa lyhyesti, asiaa tuntuu riittävän ja teksti lähtee helposti rönsyilemään suuntaan jos toiseenkin. Yleensä teen postauksen kirjoittamisen jälkeen jotain muuta, otan vähän etäisyyttä kirjoitukseen, ennen kuin palaan takaisin oikolukemaan sen. Sitten yritän tiivistellä alkuperäistä sepustustani ja miettiä mikä on ollennaista ja mikä ei, ja mistä voisi tehdä vaikka oman postauksensa.
Toisaalta tykkään itse, että postauksissa on myös luettavaa eikä pelkästään kuvia. Pelkät kuvat selaa usein nopeasti läpi, mutta jos mukana on kuviin liittyvää tekstiä (esim. asukuvien yhteydessä kerrottu ko. vaatteista tai siitä miksi valitsi juuri ne ylleen), niin silloin kuviakin tulee katsottua tarkemmin. Tämä taisi muuten todistaa tuon aikaisemman rönsyilypointtini todeksi... :D
Googlettelukin auttaa juu. Paitsi joskus ei tahdo ottaa millään selvää, miköö on oikea muoto jostain sanasta, kun kaikkia versioita on hakutuloksissa yhtä paljon. Yritän aina tsekata jonkun virallisemman tahon kirjoittaman muodon, mutta joskus niistäkään ei ota tolkkua.
PoistaEt ole muuten ainoa rönsyilijä :) Minäkin kirjoitan pitkiä tekstejä mutta toisaalta koen kompensoivani harvaa postaustahtiani sillä. Jos about kolme kertaa viikossa -tahti nyt on harva...
Minusta kirjoitusvirheet tai kömpelö teksti antaa bloggaajasta itsestäänkin vähän tyhmän kuvan. Tiedän kyllä, että esim. lukihäiriö ei mitenkään vaikuta ihmisen älykkyyteen, mutta harvalla bloggaajalla taitaa kuitenkaan olla mitään varsinaista syytä kirjoittaa päin mäntyä. Niinpä kielioppi- ja kirjoitusvirheitä vilisevä blogiteksti lähinnä ärsyttää, ja saa usein jättämään lukemisen kesken. Jos bloggaaja ei osaa kirjoittaa, niin tuskimpa hänellä sitten onkaan mitään kovin fiksua sanottavaa.
VastaaPoistaToinen joskus blogeissa ihmetystä herättävä asia on englanninkielen väärinkirjoitus. Olen kerran törmännyt jopa tapaukseen, jossa blogin nimi oli englanniksi, mutta ilmeisesti kielitaidoton bloggaaja ei tajunnut, että hänen käyttämänsä lause ei tarkoittanut yhtikäs mitään. Heittämällä sekaan pari prepositiota, saattoi arvata, mitä bloggari kenties oli hakenut...
Toki monet kirjoittavat blogia ensisijaisesti itselleen, mutta ilmeisen tärkeää monelle bloggarille on myös se, millaisen kuvan itsestään antaa. Siksipä mielestäni kannattaa todellakin kiinnittää huomiota oikeakielisyyteen ja käyttää vieraita kieliä vain, jos varmasti osaa.
En allekirjoita väitettäsi, että "Jos bloggaaja ei osaa kirjoittaa, niin tuskimpa hänellä sitten onkaan mitään kovin fiksua sanottavaa". Menenpä äärimmäisyyteen: Mieti jotain kielitaidottomia alkuasukkaita jossain periferiassa. Nykyäänkin vielä löytyy niitä, jotka eivät ole saaneet koulua käydä, eivät osaa kirjoittaa ja silti - luulenpa että näillä ihmisillä olisi meillekin opetettavaa! Jotain paljon fiksumpaa sanottavaa.
VastaaPoistaTuskimpa on väärin kirjoitettu, tuskinpa olisi oikein.
Tuossa puhuttiinkin ihan selvästi bloggajista, ei kielitaidottomista alkuasukkaista. Kuinka monta bloggaavaa kielitaidotonta alkuasukasta mahtaa maailmasta löytyä?
PoistaBloggaajalle kieli on tärkeä työkalu. Pelkät kuvapostauksetkin saattavat vedota blogin yleisöön, mutta suurin osa lukijoista kaipaa myös tekstisisältöä, ja mitä laadukkaampi sisältö, sitä vaativampaan (eli suurempaan) lukijakuntaan se vetoaa.
Ainakin suomalaisista bloggaajista kaikki ovat saaneet käydä koulua, joten siitä tuskin johtuu kenenkään kotimaisen bloggaajan huono kielenhallinta. Kommenttisi meni mielestäni hiukan ohi aiheen. Yksittäiset kirjoitusvirheet eivät varmastikaan ole asia, joka veisi lukijoita blogilta, mutta sekava ja/tai kieliopillisesti päin mäntyä menevä teksti on.
Minua (vai mua?) häiritsee aivan suunnattoman paljon omat kirjoitusvirheet. En vain voi sietää niitä!! Mutta silti niitä tulee aina satunnaisesti ja julkaisunkin jälkeen korjailen niitä. Painin myös tuon minä/mä ongelman kanssa, välilä minä tuntuu paremmalta, välillä mä, joten käytän molempia, riippuen tekstistä. Jonkin aiemman kommentoijan käyttämä termi 'yleiskieli', kuvannee kirjoitustyyliäni parhaiten.
VastaaPoistaPilkutusta en osaa ja käytänkin niitä siten, miten se luettaessa tuntuu parhaimmalta :) Käytän aivan liikaa täytesanoja (varmaan, vielä, hieman, muuten yms.) ja liian hankalia lauserakenteita, joten saatan lukea tekstini kymmeneenkin kertaan, ennen kuin päästän sen julkiseksi. Kuten Minnalla, käytän myös googlea joidenkin sanojen kirjoitusasun varmistamiseksi sekä jätän postaukset hautumaan hetkeksi.
Jatkossa panostan tähän asiaan vielä enemmän ja ryhdyn oikolukemaan tekstini Wordissa. Miksi en tätä ole aiemmin tajunnut? Kiitos siis vinkistä ja muutenkin mahtavasta blogista!
Terveisin,
Sari
Omien virheiden kohdalla on usein jotenkin todella kriittinen. Muut saakin mokailla aika paljon, ennen kuin niistä virheistä ainakaan menee huomauttamaan. Mutta ei minua ainakaan muiden kirjoitusvirheet niin paljoa haittaa, kuin omani.
PoistaPilkutus on tosiaan ihan oma taiteenlajinsa. Olen itsekin heitellyt pilkkuja sinne, missä ne kuulostavat hyviltä. Toki tiedän yleisimmät säännöt, mutta nyt ajattelin opiskella niitä lisää tuon vinkkaamani Kotuksen oppaan avulla.
Itse olen jo koulutuksenikin puolesta aika tiukka kielipoliisi, joten haluan, että kaikki pilkut ovat kohdillaan. Mutta kun aloin blogia kirjoittaa, niin mietin pitkään, millä tyylillä haluan kirjoittaa. Päädyin kuitenkin siihen, että yleiskieli (eli kirjakieli, koska kirjakieli itsessään tarkoittaa kirjoitetussa muodossa olevaa yleiskieltä) on minun juttuni kuitenkin. Toki sitä haluaisi vaikuttaa vieläkin rennommalta ja hauskemmalta, mutta sitä varten täytyy sitten keksiä niitä nokkelia sanamuotoja ;)
VastaaPoistaMinä-pronomini on kyllä hankala, koska vaikka puhun aika yleispuhekieltä noin yleensä (eli en millään murteella, ellei erinäisiä sanoja lasketa mukaan), eli siinä mielessä yleiskielellä kirjoittaminen on ikään kuin osa minua, niin minä-pronominia en kyllä normaalipuheessani käytä lainkaan. Mä on se muoto, jota normaalisti käyttäisin, mutta jotenkin mä-sanan käyttö töksähtää vain niin paljon, että en voi sitä käyttää kirjoittaessani tekstiä. Yritänkin välttää suoraa minä-muotoa, sanon mieluummin: Olen, pidän, Itse tykkään... minua-muotoa tulee enemmän viljeltyä, mutta jotenkin se ei ole niin paha.
Itse tykkään lukea persoonallisella puhekielelläkin kirjoitettua blogeja, jos ne on ihan ok siististi kirjoitettu, eli eivät sisällä hirveästi kaikenmaailman virhepaholaisia.
Olen samoilla linjoilla tuon minän kanssa. Kommenteissa saatan kyllä olla mä, koska niissä tunnen keskustelevani tuttavallisemmin ko. kommentin kirjoittajan kanssa ja unohdan turhan pönötyksen :) Poikkeuksiakin tietysti löytyy.
PoistaTämä on edelleen mielenkiintoinen aihe, kun katselee näitä kommentteja. Tekstin laatu on niin tärkeää, vaikka siitä harvemmin puhutaan.