No niin, nyt siellä ollaan jo pasmat ihan sekaisin ja mietitään, mitä täältä oikein on tulossa. No ei kuulkaa mitään ihmeempää, sillä nuo alkusanat eivät ole minun suustani. Ne vain demonstroivat tietynlaista postaustyyppiä, johon sinäkin olet varmasti törmännyt tai jollaisen olet itse kirjoittanut ja ehkä julkaissutkin. Kyseessä on siis postaus, joka kirjoitetaan valmiiksi, mutta jonka julkaisun kohdalla tuleekin pupu pöksyyn. Postauksen julkaisua venytetään epämääräisen pitkään tai sitten sitä ei julkaista ollenkaan. Jos ja kun se vihdoin näkee päivänvalon, postausta alustetaan suurinpiirtein tuohon alun tapaan. Nyt varmaan tiedät, mistä puhun?
Meille jokaiselle bloggarille on varmasti käynyt niin, että olemme saaneet loistavan tai muuten vain tärkeän postausidean, jonka seurauksena kirjoitamme (ainakin itsellemme) merkityksellisen jutun. Jutun aihe on ehkä jotenkin keskustelua herättävä, mielipiteitä jakava, tai erittäin henkilökohtainen. Siinä on tunnetta mukana joko omasta takaa tai sitten se herättää erittäin todennäköisesti suuremman luokan reaktion jossain toisessa henkilössä tai joukossa. Julkaisuvaiheessa syntyykin huoli siitä, miten juttu otetaan vastaan. Jutussa ei todennäköisesti käsitellä mitään uutta vaatekauppaa tai syksyn muotisuuntauksia, vaan se sisältää ehkä koko blogin muusta sisällöstä poikkeavaa tavaraa. Siinä voi olla vaikka jokin paljastus bloggarista itsestään tai uutinen blogin tulevaisuudesta. Nämä luonnoksissa odottavat jutut, joista tänään puhutaan, eivät ole niitä juttuja, joiden julkaisemisen ajankohdasta on sovittu jonkun toisen tahon kanssa. Sellainen voisi olla vaikka blogin siirtyminen jonkin portaalin alle tai uuden yhteistyön alkaminen. Tällä kerralla pihtauksessa on kyse bloggarin omasta päätöksestä tai päättämättömyydestä jutun julkaisun suhteen.
Epäilys siitä, onko julkaisemin ihan fiksua, voi herätä heti kirjoittamisen jälkeen, kun julkaise-nappia pitäisi jo painaa. Jos on taipumusta kirjoittaa muutenkin juttuja valmiiksi luonnoksiin, ajatus postauksen julkaisun pihtaamisesta voi syntyä vähitellen. Kummassakin tapauksessa juttu jää todennäköisesti roikkumaan luonnoksiin, sillä bloggari ei ole ihan varma mitä sen kanssa tekisi. Joku voi kyllä kirjoittaa jutun, todeta sen julkaisukelvottomaksi, ja deletoida sen saman tien. Kaikki eivät kuitenkaan ole näin suorasukaisia, vaan postaus jää pitoon. Aina välillä bloggari sitten puntaroi, miten postauksen kanssa tulisi toimia. Pitäisikö ottaa riski ja julkaista se seurauksista piittaamatta? Vai olisiko parempi vain olla hiljaa ja jättää julkaisu sikseen, jos postauksessa ei ihan blogin lopettamisesta ole kyse? Onko juttu jotenkin oleellinen blogin kannalta vai voisiko ilman sen julkaisemistakin elää?
Bloggarin tunnelmat ovat varmasti hyvin jännittyneet, jos hän pitkän harkinnan jälkeen päättää julkaista jutun. Aina nämä postaukset eivät ala tuon alun esimerkin mukaisesti, vaan ne voidaan naamioida ihan tavallisiksi tarinoiksi. Mutta jos aloittaa kertomalla jahkailleensa julkaisun kanssa, postauksesta tulee heti lukijoidenkin silmissä jotenkin erikoinen, ja se voi herättää erilaisia reaktioita.
Minullakin on ollut muutama juttu, joita en sitten olekaan julkaissut. Yhden jutun jopa kirjoitin innolla ja julkaisun hetkellä heitinkin koko höskän roskakoriin - ja ei, se ei ollut vahinko. Juttuni käsitteli taannoista juorublogia, mutta en sitten halunnutkaan antaa sille juttuni kautta vääjäämättä tulevaa huomiota. Päätin deletoida jutun heti, etten jonain toisena hetkenä sittenkin menisi ja postaisi sitä. Niin kuin esimerkistäni huomaa, julkaisematta jäävien juttujen aihepiirit eivät välttämättä ole niin maata mullistavia.
Nyt olisi mukava kuulla, onko teillä ollut tälläisiä venkslailupostauksia, joiden julkaisun kanssa olette soutaneet ja huovanneet? Tuliko juttu ulos, odottaako se päätöstä vieläkin, vai menikö se roskiin? Mistä aiheista jutut ovat noin suunnilleen kertoneet? Jos et itse bloggaa, niin oletko muuten törmännyt tälläisiin postauksiin?
Photo credit: chrismar / Foter / CC BY-NC
Mielenkiintoinen postaus, taas kerran. Mullakin jostain syystä roikkui tämä postaus kauan luonnoksissa ennen kuin uskalsin sen julkaista, vaikkei jutussa loppujen lopuksi mitään erikoista ollut. Syynä taisi tosiaankin olla tuo poikkeavuus muusta blogin sisällöstä, aihe kun oli hieman "vakavampi" verrattuna muuhun hömppään blogissani. Ja myönnettäköön, että alkuperäinen luonnos sisälsi myös kärkkäämpiä mielipiteitä ja sanavalintoja, joita ei sitten ehkä ollutkaan sisua julkaista. ;)
VastaaPoistaNoin yksinään kun tuon jutun lukee, niin sen julkaisun venytys tuntuu turhalta. Mutta jos se poikkeaa kokonaisuudesta, juttu on jo ihan toinen. Tuo postauksen muokkaaminen vielä ennen julkaisua on myös varmasti yleistä. Hiotaan vielä kulmia :)
Poistahttp://nooratoivo.blogspot.fi/2012/08/aamulehti-1582012-mielipide.html
VastaaPoistaTuon kanssa meni pari vuotta ennen kuin uskalsin kirjoittaa ja julkaista. Toki blogiakaan ei ollut silloin kun ensimmäisen kerran ajattelin aiheesta kirjoittaa. Aihetta olin pyöritellyt kauan päässäni, mutta en vain kirjoittanut vaikka mieli teki. Sitten kuitenkin kun aloin kirjoittamaan niin samana päivänä julkaisin ja onneksi julkaisin :)
Pari vuotta on jo pitkä aika. Mutta nähtävästi kypsyttely tuotti hyvän tuloksen :)
PoistaMulla jahkailua aiheutti tämä postaus, jossa käyn läpi syitä pahaan sokeririippuvuuteen ja ahmimiseen. Heh, näköjään mainitsin julkaisun välttelemisestä postauksen alussa. Asiathan ovat tosi henkilökohtaisia, joten ei ihmekään että mietitytti. Päätin kuitenkin lopulta julkaista postauksen, koska bloggaan melko anonyymisti ja koska nuo asiat ovat aika olennaisia projektini taustalla.
VastaaPoistaOnpa henkilökohtainen kirjoitus. Ei ihme, että mietitytti. Mutta mukavaa, että linkkaatte täällä noihin juttuihin! Ajattelin viittausten aiheisiin olevan suht ympäripyöreitä.
PoistaTämä postaus on koko blogini luetuin postaus, jonka julkaisua mietin todella pitkään niin ennen kirjoittamista ja julkaisuakin, kuin vielä julkaisun jälkeenkin. Se, että myönsi avoimesti, omilla kasvoillaan, tekevänsä jotain, mitä yleisesti pidetään säälittävänä, ilkeänä ja kateellisten puuhana, herättää edelleen todella paljon mielenkiintoa, vaikka kommentointi onkin hiljentynyt. Halusin kuitenkin tuoda postauksellani esille sen puolen, että vaikka demissä on paljon suoranaista paskaa, sieltä löytyy myös ihan oikeasti fiksujakin keskusteluita, niin blogeista kuin muistakin aiheista. Yllättävän suuri osa lukijoista oli samaa mieltä.
VastaaPoistaMuita postauksia, jotka ovat mietityttäneet ovat olleet muun muassa postausket uusien ja vanhojen bloggareiden välisestä kuilusta ja postaus blogimainonnan ohjeistusta käsitellyt bloggaus. Postauksia, jotka mietityttävät edelleen ovat mm. postaus siitä, miten pidän "plussablogeja" aika karuna ja hölmönä luokitteluna (eihän muidenkaan blogeja kategorisoida pituuden tai hiusten värin perusteella) ja postaus siitä, miten nykyään ilmassa on suoranaista hyväksikäyttöä bloggareita kohtaan esimerkiksi portaalien toimesta. Ehkä mä vielä joskus ne kirjoitankin.
Muistan päätyneeni tuohon juttuusi jonkun mutkan kautta ajat sitten. En yhtään ihmettele, että se kuuluu luetuimpiin :) Kirjoita ihmeessä nuo muutkin mietityttävät, ne olisi mielenkiintoista lukea. Tästä tosin näkee sen, että juuri ne bloggarille pahimmat postaukset ovat sitten niitä lukijoita kiinnostavia yleisömagneetteja!
PoistaMielenkiintoinen blogi! Kello jo vaikka mitä, ja täällä edelleen klikkailen aiheesta toiseen. Mukavaa syksyä!
VastaaPoistaVoi ei, valvotin sinua :) Samoin kiitos, hauskaa syksyä!
PoistaItselläni oli jo melkein valmiina postaus aiheesta onko ulkosuomalaisen käytävä kaikilla lomilla Suomessa sukuloimassa vai saako viettää lomaa ihan oman perheen kanssa jossain ihan muualla - mutta pupu meni pöksyyn ja juttu on vielä viilattavana. Syynä luonnollisesti se, että pienen blogini pääasiallinen lukijakunta on Suomessa asuvia sukulaisia ja ystäviä, ja pelkäsin loukkaavani heitä. Isovanhemmille on kovin vaikeaa muutenkin, kun Taapero on täällä kaukana, ja jos sitten olisin vielä sanonut, että en oikeastaan edes halua tulla Suomeen (vaikka en nyt ihan siis sitä tarkoittanutkan), niin olisi ollut aika julmaa... Eli juttu jäi vielä luonnoksiin...
VastaaPoistaTuossa on juu mahdollisuuksia suuriin väärinymmärryksiin :) Ei ole kiva suututtaa tuttujakaan. Inhottavampaa se on, kuin tuntemattomien kanssa kinastelu.
PoistaSattuipa sopivasti, itse meinaan jahkailin tämän isäjutun kanssa juuri ja jahkailuni oli ensimmäinen laatuaan.
VastaaPoistaEi ehkä oma osuus jutussa aiheuttanut jahkailuja, koska olen sinut asioiden kanssa, mutta miehen osuutta muotoilin ja poistelin, muotoilin ja poistelin, koska enhän voi kovin avoimesti hänen henkilökohtaista elämäänsä käsitellä.
Fiksu veto muuten tuon juorublogipostauksen kanssa, aika varmasti viisas päätös olla antamatta enempää julkisuutta olisi menettänyt merkitystään ajan kanssa ja kynnys julkaisemiseen olisi madaltunut.
Todella sopivasti nähtävästi osui tämä juttu! Hyvin henkilökohtainen kirjoitus tämäkin, joten olisi kumma, jos ei yhtään jahkailisi postaamisen kanssa.
PoistaMinulla on ollut montakin sellaista postausta, jossa olen aloittanut kirjoittamaan päivän tapahtumista. Sitten on tullut stoppi miettiessäni, että no eihän tässä nyt olekaan mitään ihmeellistä ja kuka jaksaa lukea, mitä touhuan päivän aikana. :D Niinpä sitten julkaisutahti on hieman harvempi, mutta sitten kun jotain tulee, niin ainakin siihen on panostettu. :) Tosin silloin tällöin voi olla joukossa epämääräisiä kuulumis-postauksia. ;) Vivi Vinna
VastaaPoistaTästä huomaa juuri, että aina kyseessä ei ole niin vakava aihe. Usein pieni pidättäytyminen ns. turhanpäiväisten postausten kanssa voi olla ihan paikallaan. Ne vaikuttavat kuitenkin paljon blogin sisällön yleisilmeeseen.
PoistaNiin juuri, aina ei tarvitse olla vakava aihe. :) Tosin ei niissä kuulumispostauksissakaan sinällään mitään vikaa ole. Tykkään itsekin lukea muiden blogeista niitä kuulumisia, mut ehkä jotenkin sillai, että se on ympättynä/aasinsiltana siihen varsinaiseen aiheeseen. Jos vain kertoo "tänään tein sitä tätä ja tuota", niin siinä on vaarana, että alkaa toistaa itseään, kun elämä on suurimmaksi osaksi sitä arkea ja rutiineja.Ja sitten siitä voi tulla tylsä. Täytyisi olla tosi hyvä kirjoittaja, että saisi arjenkin kuulostamaan juhlalta. ;)
PoistaEn voi uskoa, kuinka ajankohtainen tämä postauksesi on! :P Sillä eilen, ja tänäänkin, oon vain pähkäillyt, että kirjoittaako vai eikö... Liittyen, ilmeisesti blogini suosituimpaan, postaukseen http://aisinilandia.blogspot.fi/2013/08/estenomi-laurea-paasykokeet-hakeminen.html, jonka julkaisua ja vastaanottoa en yhtään ajatellut sen kummemmin. Vasta sitten, kun niitä anoja alkoi ilmestymään, niin olen nyt pohtinut, että kirjoitanko sitä jatko-osaa vai ei...
VastaaPoistaKirjoituksesi on varmasti tarjonnut monille hyödyllistä tietoa, jota ei taida oikein muualta löytyä. Anna palaa vaan sen kakkososan kanssa ilkeiden kommenttien uhallakin (tai helppohan se on taas täältä huudella, kun ei itse vastaanota niitä kommentteja :) ). Mutta tästäkin näkee miten eri aiheista kertovia postauksia joutuu mietiskelemään.
PoistaAiniin unohtu mainita, että tosiaan koulun henkilökunnan henkilö myös epäsuorasti toivoi, ettei noista pääsykokeista kirjotettais nettiin, mutta puskaradiona saa kertoa ihmisille... Tosi ristiriitaista musta... :/
PoistaNo onpa ihmeellistä säätöä!
PoistaEnnen julkaisemista punnitsen aina mielessäni, onko tekstissä jotain sellaista, josta lapset saavat kuulla vuosien kuluttua. Saatan jättää kappaleen sieltä ja toisen tuolta pois lopullisesta versiosta, jos juttu menee liian henkilökohtaiseksi tai teksti alkaa turhaan rönsyillä. Jos runosuoni ei vaan kulje, heitän tekstirungon aika pikaisesti roskikseen ja pistän koneen kiinni. En jätä niitä luonnoksiin roikkumaan.
VastaaPoistaAinoastaan yhden täysin valmiin tekstin olen jättänyt julkaisematta, sillä vaikka aihe oli ja on tärkeä ja valitettavan ajankohtainen vuodesta toiseen, teksti olisi ollut täysin väärässä paikassa blogissani. Aiheena oli kiusatut ja kiusaajat.
Kuulostaa järkevältä ediointityyliltä. Itsekin voisin joskus karsia turhia rönsyjä. Huonoja postauksen alkuja voisi tosiaan deletoida vähän reilummalla kädellä. Voihan sitä kirjoittaa sitten myöhemminkin siitä samasta aiheesta, mutta uusi startti voi taata paremman postauksen.
PoistaOlipa hauska lukea tästä, kun mullakin on ollut juuri työn alla tämä postaus liittyen itsensä hyväksymiseen, mitä olin jo pidemmän aikaa kirjoitellut ja miettinyt, julkaistako vai ei. Päätin lopulta julkaista sen, vaikka teksti on aika henkilökohtaista. Ajattelin kuitenkin, että jollekin voi olla ehkä hyötyä tekstistäni. Ja itsekin tykkään lukea muiden blogeista henkilökohtaisia tarinoita kaiken muun ohella.
VastaaPoistaHienon tekstin olet kirjoittanut! Siitä on varmasti monelle hyötyä ja blogia muutenkin seuraavat voivat tykästyä bloggariin entistä enemmän tuollaisten tekstien seurauksena.
Poista