keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Miten kirjoittaa ensimmäinen postaus

Tänään palaamme siihen mistä kaikki alkoi! Sain loistavan postausvinkin eräältä kommentoijalta: millainen olisi hyvä ihan ensimmäinen blogipostaus? Siis se tekstinpätkä, jolla on tarkoitus tuoda oma itsensä ja bloginsa koko maailman tietoisuuteen. Onko niin alussa ihan sama mitä blogiin roiskaisee, kun sitä ei kuitenkaan kukaan lue, vai tulisiko jokainen sana asetella tarkkaan tai muuten blogin tulevaisuus voi olla uhattuna? Mietitäänpä muunmuassa näitä seikkoja tänään. Ja nyt kaikki blogilliset lukijani, älkää karatko mihinkään! Minulla on asiaa teille tuolla loppupuolella.



Omaa blogia ei kannata aloittaa ihan löysin rantein siinä harhaluulossa, että kukaan ei tule lukemaan sitä ekaa juttua ja että vasta myöhempiin postauksiin tulisi panostaa, kun silloin lukijoitakin piisaa (toivottavasti). Vaikka eka postaus jäisi julkaisuhetkellään vaille lukijaryntäystä ja tuore bloggari olisi postauksen ainoa lukija, juttu tulee myöhemmin saamaan kyllä huomiota. Siksi ensimmäisenkin jutun sisältöä tulisi miettiä hieman pidempään kuin kaksi sekuntia. Oletko itse törmännyt johonkin mahtavaan uuteen blogiin ja ahminut sen sisällön alusta loppuun -vähän kuin uppoutuisit koukuttavaan kirjaan (tai no blogien kohdalla lukeminen tapahtuu joskus lopusta alkuun)? Esimerkiksi minä olen saanut paljon kommentteja, joissa on kerrotu kuinka blogini on luettu kokonaisuudessaan yhdeltä istumalta (ihan huippua, kiitos mielenkiinnosta!). Eli sitten tulevaisuudessa, kun sinulla on liuta uteliaita lukijoita, he päätyvät lukemaan myös ne alkusanasi. Ensimmäiseen postaukseen voidaan löytää myös muutenkin kuin koluamalla blogi läpi: esimerkiksi minun eka postaukseni on yksi luettuimmista koko blogissa ja sen lukijat ovat suurimmaksi osaksi päätyneet juttuun ihan Googlen haun kautta.

Ekaan postaukseen ei siis kannata kirjoittaa jotakin tyyliin "Tänään oli tosi tylsä päivä joten päätin nyt aloittaa tämmösen blogin. Mutta en tee tästä samanlaista kuin sillä ****:lla joka on ihan turha tyyppi ja blogikin pelkkää mainostusta. Moikka, katellaan huomenna oisko jotain postattavaa". Ensinnäkin, kun tämä aloitus sitten myöhemmin löydetään, olet pulassa. Toiseksi, jos joku paikalle eksyy, se raukka ei todennäköisesti palaa enää koskaan blogiisi. Kukaan ei odota malttamattomana, milloin tuollainen mahtiblogi julkaisee seuraavan sanomansa. Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa ja et keksi mitä ihmettä voisit postata, oletkohan valmis edes aloittamaan koko touhua? Kirjoittelin taannoin asioista, joita tulisi puntaroida kun haaveena on oma blogi. Jos tämän tarkistuslistan kanssa tulee vaikeuksia ja ensimmäinen postaus ei millään irtoa, bloggaaminen ei välttämättä ole sinun juttusi tai ainakaan ihan ajankohtaista toimintaa sinulle.

Toisaalta, se ettei keksi mitään postattavaa alkusanoiksi ei välttämättä johdu siitä etteikö ideoita blogin suhteen muuten riittäisi. Varsinkin jos netissä ei ole aikaisemmin tullut julkaistua mitään fb-päivityksiä kummoisempaa, postauksen teko voi jännittää. Sitä voi miettiä mitä olisi sopivaa kertoa itsestään ja mikäköhän blogin aihepiiri nyt sitten olisikaan. Ramppikuume on ihan ymmärrettävää.

No mietitäänpä nyt sitten mitä se eka postaus voisi sisältää.


Bloggarin innostuneisuus omaa blogiaan kohtaan olisi hyvä ilmaista jo alkumetreillä. Blogin perustaminen ei  toivottavasti ole ollut kovin vastenmielinen juttu, joten turhan vaatimaton ja mitäänsanomaton ei kannata olla. Kannattaa mieluummin ilmaista, kuinka kirjoittaminen on ihanaa ja tästä tulee ihan mahtava blogi! Mahdolliset lukijatkin kannattaa ottaa huomioon jo heti alussa toivottamalla heidät vaikka tervetulleiksi, sillä tuskinpa kirjoitat julkista blogia ihan itseäsi varten. Tämä on minusta erittäin tärkeä pointti.

Jos teet blogia, jonka pääosassa olet sinä itse, esittele ihmeessä itsesi. Sehän on ihan luonteva juttu kertoa jotain itsestään, kun saapuu uutena paikalle. Laita vaikka kuvia ja kerro muutakin kuin oma nimi. Jos et niinkään keskity omaan napaasi ja et ole blogisi vetonaula, esittele blogin aihe. Se ei ole niin vaarallista, jos eksyt raiteilta sitten myöhemmin.

Yksi hyvä keino on lähteä bloggaamaan heti täysillä. Jos kerran aiot panostaa blogisi tekoon, miksi lähteä puolivaloilla liikenteeseen? Sata lasiin heti, sanon minä. Ei kannata odotella hyvän sisällön luomista, sillä ns. mitäänsanomattomien "alkupostausten" rustaileminen on vain ajan tuhlaamista ja oman motivaation hukkaamista. Kirjoita vaikka jostain todella puhuttavasta aiheesta heti alkuun, niin blogisi voi saada lentävän lähdön.

Jos lähdet kirjoittamaan ensimmäisessä postauksessa ihan kunnon juttua etkä tee siitä lyhyttä esittelyä itsestäsi ja blogistasi, olisi kuitenkin hyvä ehkä mainita blogin olevan ihka uusi ja tämä on sen ensimmäinen juttu. Voisihan sinne ainakin yhdellä lauseella ympätä myös oman ja blogin esittelyn. Olen nimittäin joskus semmoisessa alussa mainitussa kaikki-mulle-nyt-heti blogin alusta loppuun lukemispuuskassa hämääntynyt pahasti luettuani blogin ensimmäisen jutun, josta minulle ei ole kuitenkaan selvinnyt sen olevan se eka postaus. Olen hädissäni etsinyt sitä edeltäviä postauksia ja ihmetellyt jo koneessani olevan jotain vikaa, kun se ei suostu näyttämään minulle niitä vanhempia juttuja. Eli olisi kiva tietää, mikä on kaiken alku.

Ensimmäistä postausta ei kuitenkaan pidä ottaa turhan vakavasti. Peli ei ole menettetty, vaikka postaus ei mikään hitti olisikaan. Katsokaapa vaikka mitä löytyy tämän hetken huippublogin Xenia's Day:n ensimmäisestä postauksesta. Tämän perusteella blogin tulevaisuutta ei voinut mitenkään arvata!

Nyt olisikin hauskaa kuulla miten siellä ruudun toisella puolella on blogit aloitettu? Oliko eka juttu pitkän harkinnan tulos vai kenties se lähenteli tuollaista antaamaani huonoa esimerkkiä (tunnusta pois!)? Itse lähdin innoissani tarinoimaan heti pitkän postauksen verran -en tosin itsestäni, vaan ihan aiheesta. Mainitsin kyllä blogin olevan uusi ja juuri perustettu ja houkuttelin heti kävijöitä jäämään kuulolle. Olen erittäin tyytyväinen  tähän valintaani.

25 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!

    Mulla blogin aloittaminen oli helppo juttu, koska olen kirjoittanut toista blogia jo aikaisemmassa elämänvaiheessani. Tällä kerralla blogin aloittaminen oli sisäinen pakko, ilmareikä, savupiippu aloituksen aikaiselle elämäntilanteelleni. Ja todistaakseni sanojesi todenparäisyyden, ensimmäinen postaukseni on yhä edelleen yksi blogini Top5 jutuista (mulla rullaa "Suosituimmat kirjoitukset" (5 kpl)blogin reunalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olipa pysäyttävä aloitus. Kävin lukemassa.

      Poista
  2. Mä tein 2 ekaa postausta, ensin piti tietenkin esitellä blogikissa Panu ja sitten tein ekan varsinaisen postauksen, joka oli viikon ekovinkki eli jo ihan oikeaa blogiasiaa.

    Panu päätyi viralliseksi blogikissakseni, koska se kuitenkin tunkee kuvaan ja sitten voi aina kirjoittaa Panusta, jos ei muuta keksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen kuvat toimii aina! Panu taisi ainakin saada seuraajia heti :D

      Poista
  3. Mun ensimmäinen postaus oli just tällane esittely tyyppinen. Otin rehellisen linjan ja sanoin, että blogi oli kypsyttelyn tulos, mutta perustushetkellä tietenkin löi tyhjää. Varmaan just tän ramppikuumeen takia :o heittäydyn niin itsekriittiseks välil. Aloituspostaus ei ole oma (eikä tilastojen mukaan lukijoiden) lempipostaus, mutta jätti aika neutraalin pohjan ruveta kehittämään blogia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun aloitus on kuitenkin tavallaan omaperäinen, joten jatkoa jää (jäi) varmasti odottelemaan.

      Poista
  4. Hyvä juttu! Minä ainakin menen heti lukemaan ensimmäisen postauksen kun löydän hyvän blogin, siitä saa yleensä hyvän käsityksen mitä on luvassa.

    Ekojalanjäljillä taitaapi olla järjestyksessä viides blogini, joten yritin tosiaan panostaa aloitukseen. <a href="http://ekojalanjaljilla.blogspot.fi/2013/03/matka-alkaa.html>Ensimmäisessä tekstissä</a> esittelen lähinnä blogin aiheen, itseni vuoro oli toisessa postauksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kanssa asiallinen mutta mielenkiintoinen aloitus. Kokemus on tehnyt mestariksi? ;)

      Poista
  5. Mun blogin aloitus parisen vuotta sitten oli hieman erikoinen: olin kirjoitellut muutamalle nettipalstalle pitkiä tekstejä aiheesta miten hakeutua ulkomaiseen yliopistoon yleisellä tasolla ja tietyissä maissa. Sitten keksin, että voisinkin käydä ottamassa omat tekstini talteen, etteivät ne katoaisi bittiavaruuteen. Niinpä päädyin avaamaan blogin näille teksteille, koska ajattelin, että niistä voisi olla hyötyä muillekin. Sitten päätin jatkaa kirjoittelua ihan tavallisista arkijutuista eli ulkomailla asumisesta, työskentelystä ja opiskelusta tietopainotteisilla postauksilla höystettynä. Eli mun eka postaus ei tosiaan ollut mikään esittelypostaus, vaan lisäsin esittelyn jälkikäteen erilliselle blogisivulle. Kyllähän noilla ekoilla postauksilla on edelleenkin kävijöitä siinä missä ekojen ja uusimpien postausten välillä olevia postauksia ei juurikaan käydä lukemassa (poikkeuksena mun blogin kolme luetuinta juttua).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan erilainen. Fiksua, että päätit "pelastaa" nuo tekstit, kun sinulla on selvästi arvokasta tietoa aiheesta.

      Poista
  6. Kiitos tosi selkeästä ja informatiivisestä blogista! Mä löysin tänne tuon Oi mutsi mutsin suosituksenkautta, eli mä en ole muotibloggari vaan pidän äitiysblogia (ja kieltäydyn kutsumasta itseäni mammabloggariksi), joten ihan kaikki vinkit ei istu - esim. "älä kirjoita lapsista", olisi aikamoinen kuolinisku blogille. ;)

    Mutta nytpä kokeilen heti tuota loistavaa linkittämisvinkkiä: tämä oma ensimmäinen postaukseni oli aika klassinen, esittelin itseni ja parilla sanalla blogin tulevaa sisältöä. Tai no, sen verran jujua siihen keksin, että kävin läpi, mitä kaikkea muuta mun nimeä googlaamalla voi löytää - pidän siis blogia omalla kokonimellä.

    Yksi syy nimimerkin käyttöön äitiblogeissa on varmasti lasten yksityisyyden suojelu, ja varmasti myös oman työminän suojelu. (Kommentoin siis oikeastaan tuota toista postausta nimimerkin ja kuvien käytöstä) Eli vaikka kuvia jakaisi, niin työnantaja tai lasten kaverit ei löydä niitä heti ensimmäisellä googlauksella. Mä nyt en lähtenyt sille linjalle, saa nähdä miten siitä saa sitten tulevaisuudessa kärsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ja tervetuloa! Juu, täältä kannattaa poimia ne itselleen sopivimmat jutut. Tai sitten nyt äkkiä pudotat ne lapset pois blogin sisällöstä, ei kukaan huomaa ;)

      Tuo ensimmäinen postauksesi on aivan loistava! Lasten yksityisyys -hyvä pointti! Toivottavasti mitään "kärsimystä" ei ole luvassa ja sinulla on kuitenkin nuo kaikki saman nimiset sekoittamassa hakutuloksia.

      Poista
  7. Löysin tän blogin vahingossa vöhän aikaa sitten ja pakko sanoa, ettå tosi hyvö ja hyödyllinen! Kiitos vinkeistäsi! :)

    VastaaPoista
  8. Hyödyllisiä vinkkejä, kiitos! Minäkin löysin tieni tänne Oi mutsi mutsin kautta! :)

    Mun eka bloggaus, tai yleensäkin blogin aloitus, lähti siitä, että suihkussa keksin melko kipakan ajatuksen tekstille ja kirjoitin sen jo päässäni valmiiksi. Sitten se piti saada kirjoitettua oikeasti, ja kirjoitettuani mietin, mitä mä sillä sitten tekisin. No, aloitin blogin! :) Eka bloggaus oli siis kipakka ja vähän mielipiteellisempi, mitä ehkä sen jälkeen on ollut. Toisaalta luvassa on varmasti lisääkin kipakkuutta, joten ei se aivan harhaan johda. Mä olen nyt sitten ajatellut, että en liikaa kelaa, mikä blogini linja on. Tietysti se linja on äitibloggaus aika selkeästi, mutta aiheet ei pyöri pelkästään lapsen ja äitiyden ympärillä. Olen huomannut, että aitous ja omista kokemuksista ja tunteista kirjoittaminen kiinnostaa ihmisiä, tämä blogiteksti on kiertänyt mielettömästi ja se on tuonut aika lentävän lähdön blogilleni! Tai ainakin se yllätti minut! :)

    Nimimerkki johtuu juurikin tuosta Leluteekin mainitsemasta, lapsen yksityisyyden suojelemisesta. Usein arvostellaan äitejä, jotka kirjoittavat lapsestaan. Jos minun lapseni kuuklettaa isona nimensä (tai minun nimen) ei blogiani tule tulokseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin oli omaperäinen aloitustarina. Useimmilla menee varmasti toisinpäin, eli ensin idea blogista ja sitten mietitään mitä sinne oikein laittaisi. Olet oikeassa, että aitous vetoaa ihmisiin. Jos esittää jotain muuta, niin kovin pitkälle ei tule pääsemään.

      Poista
  9. Kiitoksia vinkeistä (:
    Yritän tässä kovasti aloittaa bloggaamista, kun on pyörinyt mielessä jonkun aikaa, ja nyt kyllä sain tästä sen tarvittavan viimeisen potkun persuksille.. Minun oloista (=sekavaa) tekstiä on tuloillaan: http://mannikka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. Mä kirjoitan nyt toista blogiani. Ekaa pidin muistaakseni 6 vuotta, mutta sitten laitoin sen piiloon, sillä en halunnut, että oppilaani tai niiden vanhemmat osaavat sen muhun yhdistää -kirjoitin siellä kuitenkin aika henkilökohtaisia juttuja ja käytin meidän oikeita etunimiä ja mainitsin esim. kotipaikkakunnan, eli olisi ollut aika helppo pienellä paikkakunnalla yhdistää muhun. Aloitin sitten uuden vähän anonyymimmän pari vuotta sitten.

    Mun täytyy myöntää, että en ole kummankaan blogin aloitustekstiin kovin paljon panostanut. Tosin mulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään intressiä saada blogille paljon lukijoita, vaan blogin tarkoitus on ja on ollut lähinnä kertoilla kuulumisia niille (oikeille ja netti-) tutuille, joihin en päivittäin pidä yhteyttä, ja myös toimia jonkinlaisena päiväkirjana itselleni. Toki uudetkin lukijat ovat tervetulleita, mutta en kirjoita blogiini mitään uusien lukijoiden toivossa. Varmasti miettisin ulkoasua, sisältöä ja tekstin sujuvuutta yms. enemmän, jos tähtäisin suurempiin lukijamääriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kirjoittaa jo valmiiksi tutuille pääasiassa, niin tuo panostamattomuus on ihan ymmärrettävää. Itsensä esittely olisi jo itsestäänselvyyksiä täynnä.

      Poista
  11. Kiitos paljon blogistasi, onneksi tänne Cavan suositus-postauksen kautta löysin :D.
    Tämä olikin sopiva postaus kirjoittaa tänne ensimmäinen kommentti ja testata myös antamaasi vinkkiä linkkauksesta :).
    Piti ihan ajatuksen kanssa itsekin lukea, mitä omaan ensimmäiseen postaukseeni on tullut kirjoiteltua ja aika pitkälti esittely-postaus se näköjään oli :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan mukaan :) Hyvä ja napakka aloitus sinullakin. Ja kommenttien perusteella blogia olikin jo odoteltu ;)

      Poista
    2. Juu, tietää että ainakin muutama ystävä sentään lueskelee mun höpötyksiä, vaikkei muita kiinnostaisikaan ;D.

      Poista
  12. Tulen nyt vähän myöhään kertomaan omista kokemuksistani, koska löysin blogisi vasta äsken.
    Oman blogini oli tarkoitus olla vain yhden matkan ja vapaaehtoistyön mittainen. Jotenkin jännitti kirjoittaa sitä ekaa postausta, en ollut aiemmin blogannut. Työstin tekstiä varmaan kuukauden ajan aina silloin tällöin, olin niin innoissani julkaisemassa sen.

    Se, mitä tässä nyt halusin sanoa, on, että tästä posauksesta olisi ehkä ollut minulle hyötyä, vaikka olenkin tyytyväinen aloitukseeni (ja lopetukseeni, vaikka sen kälkeen tulikin julkaistua vielä yksi postaus, hups...). Hyvä teksti(ja koko blogi) siis sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en olisi kyennyt kuukauden kypsyttelyyn! Hyvän tekstin olet saanut aikaan. Todella mielenkiintoinen ja erilainen blogi sinulla. Sitä lukisi mielellään enemmänkin.

      Poista