Stalkkerit, pervot ja muut bloggaamisen haitat

Bloggaamisen nurjista puolista puhuttaessa useimmiten mainitaan ilkeät kommentit, joista täälläkin on useampaan otteeseen puhuttu. Mutta aina nämä miinuspuolet eivät rajoutu kommenttiboksiin tai nettiin ylipäänsä. Muunmuassa eräs lukijani mainitsi saaneensa vanhan bloginsa kautta stalkkerin. Ratkaisuna oli uusi blogi ja tiukempi linja yksityisyyden suhteen. Mungolifen blogissa oli jonkin aikaa sitten tilitystä siitä, kuinka tuntemattomat ihmiset ovat halunneet tehdä hänen elämästään vaikeaa mm. yrittämällä hankkia hänelle potkut silloisesta työpaikasta. Kenellä kelpaisi tämmöiset kokemukset?

Harmillista kyllä, edellä mainittuja inhottavia juttuja ja monia muita voi sattua, kun alkaa bloggaamaan. Bloggareita voivat lähestyä kaikenlaiset kaupustelijat, pervot ja muut tuntemattomat tuttavuudet. Yleisimmin lähestymisyritys tapahtuu sähköpostin välityksellä mutta myös muut keinot ovat käytössä: yksi lähestyy kadulla, toinen puhelimella, kolmas tulee oven taakse, ja neljäs kokeilee onneaan Facebookissa.

Sähköpostilla voidaan kysellä kaikenlaista. Erilaisten yhteistyöpyyntöjen kirjo voi luonnollisesti olla valtava ja joukkoon mahtuu niin outoja tuotteitakin kuin erittäin huonoja diilejä. Tuttuja ovat myös postit, joissa bloggarilta halutaan ostaa tämän vanhoja tavaroita tai vaatteita ja toiveet voivat olla hyvinkin tarkasti määriteltyjä. Kyselijät voivat olla muuten vain kiiinnostuneet juuri ko. tavaroista tai sitten heillä on jokin ällöttävä fetissi.

Mielellään sitä kuvittelisi, että blogia lukee suht samankaltaiset ihmiset kuin itse. Siinä vaiheessa, kun on julkaissut itsestään bikinikuvia blogissaan ei ole hauska saada tietää jotakin reittiä, että Markku 55 vee onkin innokas blogin lukija (tai siis katselija). Markku kun vielä saattaa ottaa yhteyttä, jotta hän voisi tehdä tuttavuutta bikinien kanssa ihan livenäkin. Mutta valitettavasti netti on vapaa paikka kaikille ja itse on mahdotonta määritellä oma yleisönsä.

Lähestyjät eivät aina ole pahat mielessä olevia vanhoja ukkoja, vaan myös vaikka oman ikäisestä tytöstä voi saada ihan ikioman stalkkerin: joku kokee olevansa se bloggarin kauan kadoksissa ollut bestis. Tämä tyyppi yrittää väsymättä luoda kontaktia bloggariin eikä osaa lukea ystävyyden puuttumisesta kertovia merkkejä sitten millään. Jotkut siipeilijät tuppautuvat bloggarin seuraan, koska haluavat päästä apajille ja saada näkyvyyttä itselleen. Toiset taas ovat oppineet blogia lukemalla monia asioita bloggarista ja vilppittömästi uskovat, että heillä synkkaisi todella hyvin.

Kun tekee elämästään edes osittain julkista, saa varautua siihen, että muutkin tietävät sinusta paljon ja ovat uteliata tietämään vielä enemmän. Vaikka olisi itse vetänyt tietyt rajat sille mitä julkaisee itsestään ja mitä ei, ne rajat eivät ole täysin muiden tiedossa. On absurdia olettaa, että kun on päättänyt kertoa itsestään tasan tämän verran, blogin lukijoiden olisi oltava ylettömän kiinnostuneita juuri siitä informaation määrästä eikä mistään muusta.  Julkisuuden henkilönä saa myös varautua siihen, että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva saattaa tietää sinusta hyvinkin paljon. Se tieto ei välttämättä rajoitu siihen mitä kerrot netissä. Otetaanpa esimerkki: minun naapurustossani asuu eräs erittäin suosittu nuori bloggari. Näen hänen elämästää sellaisia asioita, jotka eivät tule julki blogin puolella. Jos taas en tietäisi hänen bloginsa olemassa olosta mitään, en varmaan kiinnittäisi hänen tekemisiinsä tuon taivaallista. Nyt taas näen tytön, jonka tiedän syöneen aamupalaksi kaurapuuroa voisilmällä ja käyneen kahvilla äitinsä kanssa. Jos haluaisin olla oikein creepy, voisin kommentoida hänen blogiaan tyyliin "tiedän mitä ostit kaupasta" ja "sulla oli kivat kengät, kun ulkoilutit koiraasi". Mutta en tietenkään tee niin, sillä en ole mikään stalkkeri ja se tuntuuu ahdistavalta myös itsestä: kaikille meille bloggareille voi käydä niin ja kukaan ei varmaan halua tietää vastaavista kyttääjistä. Minua myös hieman häiritsee ajatus, että tiedän minulle tuntemattomasta ihmisestä hyvin paljon asioita ilman, että hän tuntee minua. Mutta itsepähän olen tietoni hankkinut ja sama voisi käydä minullekin.

Näistä lieveilmiöistä harvoin halutaan puhua ääneen: bloggarista voi tuntua myös siltä, että on itse tehnyt jotain väärin, kun saa friikkejä peräänsä ja kun on kerran julkistanut itsensä, niin seurauksista saa kärsiä. Mutta sana on vapaa, jos haluatte jakaa omia kokemuksianne tai muuten ottaa kantaa asiaan!