Täydellinen elämä

Monet itkut on itketty siitä aiheesta, että bloggareiden elämä on niin täydellistä. Siellä ne vaan menevät uusissa Zaran vaatteissaan Vuittonit olalla heiluen kohti kahviloita ja showroomeja napostelemaan pikkusuolaisia drinkit kädessä ennen kuin lennähtävät paratiisisaarelle ruskettumaan pronssiksi jumalattariksi! On se niin kummallista miten joidenkin elämä on niin täydellistä ja upeaa, kun itse on käynyt vain postilaatikolla hakemassa pari laskua -ja ei ne eivät olleet edes mistään muodikkaasta nettikaupasta.

Bloggarit vastaavat usein näihin täydellisen ja ihanan elämän taivasteluihin, että he haluavat pitää bloginsa positiivisena paikkana, jossa kerrotaan vain kepeitä ja kauniita juttuja. Ketä kiinnostaisi lukea, että bloggarille on juuri tipahtanut postiluukusta sähkölaskun karhukirje tai että jääkaapista löytyi homehtunut kurkku? Bloggarit haluavat tarjota kepeää viihdettä ja iloista mieltä, ja jotkut lukijat kaipaavat vain armotonta realismia. Näiden kahden kannan törmätessä syntyy pakostakin epäselvyyksiä -varsinkin kun jotkut lukijat luulevat itsepäisesti tosissaan saavansa sitä realismia bloggarin koko elämän osalta. Vastaväitteitä ei sitten oteta kuuleviin korviinkaan. Tässä tapauksessa tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, eikä kumpikaan oikein tajua sitä.

Sanoisin, että utopistisen täydellistä elämää kuvaavia blogeja tehdään vain tietystä näkökulmasta ja tietyllä asenteella. Siihen vaikuttaa miten kirjoittaa ja mistä kirjoittaa. Jokainen voisi halutessaan tehdä tietyntyyppistä blogia, kuten sitä suuresti kadehdittua täydellinen elämä -blogia, jos siihen löytyy mielenkiintoa. Ihan oikeita aineksia ei niinkään tarvitse löytyä. Tai oikeastaan niitä löytyy kyllä! Yhtä hyvin voisi tehdä vaikkapa angstiin keskittynyttä blogia, jossa postataan vain kaikesta siitä mikä meni pieleen bloggarin päivässä. Se voisi kuitenkin olla itsellekin kirjoittajana liian raskas aihepiiri, vaikka se tarjoaisi monille lukijoille samaistumisen kohteita. Tässäkin tyylilajissa riittäisi kirjoitettavaa.

Bloggari ei siis yksin vaikuta siihen millaisen kuvan blogi hänestä antaa. Myös lukijoilla ja heidän lukutaidollaan on merkitystä. Blogin lukijoista osa ei edes rekisteröi tiettyjä asioita blogista, jos he ovat päättäneet blogin ja bloggarin olevan tietynlainen. Esimerkiksi jos bloggari kuvaa yleensä siistiä kotiaan ja sitten muutaman kerran sivulauseessa mainitsee, kuinka kotona on nyt niin pyörremyrksyn jäljiltä, että... Lukija, joka monien postausten perusteella päätellyt bloggarin olevan varsinainen siisteysintoilija, ei välttämättä edes huomaa näitä vihjailuja toisenlaisesta sotkuisesta todellisuudesta. Kun bloggarista on muodostettu tietty mielikuva, siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Se mielikuva voi olla positiivinen tai yhtä hyvin negatiivinen: kun on kerran päättänyt bloggarin olevan itsekäs eukko, kaikki merkit mukavasta tyypistä jäävät huomioimatta (joskus tietysti myös tahallisesti). Jotkut lukijat taasen ovat hyvin herkkiä edellä mainituille pienillekin viesteille ja heidän mielikuvansa bloggarista voi olla hyvinkin monipuolinen. Meitä on moneksi!

Omasta elämästään bloggaaminen on siis hyvin haastava ja väärinymmärryksille altis laji. Sitä periaatteessa kertoo kaiken muttei kuitenkaan kerro. Kenelläkään muulla, paitsi bloggarilla itsellään, ei ole mitään ideaa siitä, mikä blogin ulkopuolelle jää. Vai jääkö mikään?

Nyt olisikin luvassa pieni harjoitus, joka toivottavasti auttaa niitä, joilla on joskus vaikeuksia tajuta tai hyväksyä sitä kuinka marginaalista osaa bloggarin elämästä blogit kuvaavat. Siitä on myös iloa bloggarille, kun huomaa mistä näkökulmista yhdestä ainoasta asiasta tai tapahtumasta voisi kirjoittaa.  Mieti siis eilistä päivääsi. Miten kirjoittaisit siitä, jos olisit positiivisiin ja täydellisiin juttuihin keskittyvä a.) fitnessbloggari b.) muotibloggari c.) lifestylebloggari d.) ruokabloggari e.) DIY ja/tai säästöbloggari tai f.) kosmetiikkabloggari? tai g.) mikä vaan bloggari? Mitä kaikkea sinun olisi jätettävä jutun ulkopuolelle?

Itselläni yhdestä ja samasta päivästä voisi kirjoittaa tämmöisiä postauksia:

Valitsen äffän, eli f.) Päiväni kosmetiikkabloggarina:
+ Kertoisin ummet ja lammet uudesta kasvohoidosta, jota minulla oli mahdollisuus kokeilla luottokosmetologillani. Arvioisin vielä Garnierin uuden naamarasvan ja kertoisin saaneeni ihanan mahdollisuuden kokeilla tätä uutuustuotetta. Ottaisin kuvan itsestäni levittämässä voidetta kasvoilleni autuaasti hymyillen.

- En kertoisi googlanneeni kaiken kasvohoitoon liittyvän  informaation, sillä nukuin autuaasti lähes koko hoidon ajan. En myöskään kertoisi kiertäneeni kotiin vähän pidempää ja hiljaisempaa reittiä, sillä aurinkolasit eivät yksin riittäneet peittämään punottavaa naamaani. En varmasti kertoisi uuden kasvorasvan olevan jokin aika sitten tulleen lehden välissä ollut ja sitä kautta saamani pieni näyte, ja että oma kasvorasvani oli loppunut jo pari päivää sitten ja en ollut saanut aikaiseksi hakea uutta. En myöskään paljastaisi muokanneeni voiteenlevityskuvaa reilulla kädellä, sillä muuten edelleen punoittava naamani olisi näkynyt selvästi. Aijaijaijai.

See, huomaatko miten helppoa on kuvata lähes ihanaa ja täydellistä elämää? Jos lisäisin nuo jälkimmäiset tapahtumat kertomukseeni, kupla olisi auttamatta puhjennut. Molemmat ovat kuitenkin yhtä totta!

Vaikka itsestään ja tekemisistään kirjoittelisi ummet ja lammet, muille annettu kuva on kuitenkin jossain määrin mustavalkoinen. Oletko huomannut keskittyväsi "täydellisiin" asioihin tai ainakin saanut kuulla elämäsi olevan sellaista? (Tai mikä nyt on kenellekin täydellistä...) Vai annatko raa'an realisimin paistaa läpi postauksistasi? Onko sinulla lukijana silmää seurata sellaista elämänmenoa, joka on pinnaltaan hyvin siloiteltua? Vai kiehahtaako se joskus yli? Jos teit mielikuvaharjoituksen, niin jaa ihmeessä senkin saldo!

P.S. Jos selvisit loppuun asti ja sinua kiinnostaisi ilmoittaa täyellinen tai vähemmän täydellinen blogisi Pink Bubblen marraskuun blogiksi, laitappa mailia pinkbubbleblog at gmail.com Etsiskelen siis uutta haastateltavaa. Jos ihmettelet mikä juttu tämä on, niin lukaise lokakuun blogin haastattelu. Aikaa ilmoittautua on 20.10. asti. Kiitos.