Bloggaajien ja muotilehtien yhteistyö

P.S. I Love Fashion siirtyi viikonloppuna Cosmopolitaniin. Strictly Style hyppäsi Olivian kelkkaan. Muotiblogit ja lehdet ovat hyvin läheisessä suhteessa. Kuinka moni bloggari ei haluaisi päätyä lehden sivuille -vaikkakin se olisi lehden nettiversio ja hyvin köykäinen sellainen sisällön suhteen. Moni bloggari on maininnut toimittajan työn olevan yksi unelmahommista -kyllä minuakin kiinnostaisi olla lehdessä töissä. Onko blogit ja muotilehdet todellakin niin samanlaisia, että bloggarin olisi ikään kuin luontevaa jatkaa tai siirtyä urallaan muotilehden maailmaan?  

Itse olen viime aikoina huomannut, että lehdet alkavat olla jo hieman aikansa eläneitä. On hieman hupsua odottaa kerran kuussa postilaatikon kolahtavan, että saisi tietää mikä on uusinta uutta ja pinnalla juuri nyt. Siihen kaikkeen on todennäköisesti törmännyt jo netissä. Samaisesta syystä en tilaa hesariakaan: aamun uutiset ovat minulle jo vanhoja. Olen ottanut niistä selvää jo edellisenä päivänä.  

Kuva täältä.

Lehtiä selaillessani olen kiinnittänyt myös siihen huomiota kuinka mielivaltaisesti toimittajat pystyvät nostamaan esiin eri aiheita. Otetaan nyt esimerkiksi jokin vähemmän dramaattinen asia kuten kasvorasvat. Uusia kasvorasvoja pulpahtaa esiin useilta eri merkeiltä joka kuukausi. Millä perusteella lehteen sitten päätyy yksi tai kaksi näistä uutuuksista? Mikä tekee niistä muita parempia ja mediahuomion arvoisia? Eiköhän kaikki ole kiinni toimittajien valinnasta. 

Tässä mielessä blogit ovat minusta ihan samanlaisia lehtien kanssa. Bloggari voi mielivaltaisesti esitellä mitä tuotteita haluaa ja sitten ihmiset ostavat siitä positiivisen hypetyksen ansiosta. Mukana tulee vielä yleensä bloggarin omakohtainen kokemus tuotteen käytöstä, mitä lehdissä ei yleensä ole saatavilla, vaan kaikki tuotteet ovat tietysti hyviä. Kumman mielipide siis on painavampi: blogissa esitellyn tuotteen vai lehden sivuilla kuvaillun tuotteen? Hmm..

Sama pätee muuten vaatteisiin. Lehdessä on muotikuvia ja kuvia kaupan vaatteista hinta- ja ostotietoineen. Mitäs blogeissa on? Samat jutut -tosin mallina toimii bloggari itse. 

Molemmissa on mainoksia -tosin sillä erotuksella, että kukaan ei itke lehtimainoksien takia mutta blogeissa ne herättävät tasaisesti suurta närää. Lehdissä niitä taitaa kuitenkin olla vielä enemmän. 

Ainoa, mikä näitä kahta mediaa usein erottaa, on reportaasit ja haastattelut. Blogeissa raportoidaan ja vastaillaan haastattelukysymyksiin kyllä ahkerasti mutta kohteena on bloggari itse ja hänen elämänsä. Erittäin harvoin löytää myös ulkopuolisten tahojen haastiksia. Mieleeni jäi erityisesti Cheekin haastattelu Mungolifessa. Se oli todellakin jotain muuta. Lehdissä haastattelut ja reportaasit taas eivät koskaan käsittele itse toimittajia. 

Kuva täältä.

Muoti- tai naistenlehdet (mikä ikinä se termi onkaan) ovat siis hyvinkin samantyyppisiä. Mutta lehdet voivat jäädä pian paitsioon, sillä ihmiset pitävät vuorovaikutteisuudesta. Kuka lähettää enää lehden lukijapalstalle kirjeitä ja jännittää julkaistaanko se, kun blogissa voi kommentoida muutamassa sekunnissa ja sanomansa saa julkaistua lähes poikkeuksetta. 

Hyvä esimerkki uudenaikaisesta lehdestä, joka on tajunnut netin hyödyt ja haasteet lehden teossa, on Costume*. Ensivaikutelmani, joka osoittautui sittemmin täysin vääräksi, ei kuitenkaan ollut hyvä. Pidin lehteä röyhkeänä yrityksenä tehdä sisältöä lukijoiden kustannuksella. Lehden sivuilta löytyi niin paljon materiaalia heidän nettisivuiltaan, jonne tavalliset tallaajat saavat jättää kuviaan ym. ja vaikuttaa kaikinpuolin lehden tekoon. Toimittajan hommaksi jää vain poimia parhaat palat siitä, mitä tämä ilmaistyövoima on tuottanut. Tämä nyt oli hieman kärjistettyä mutta suurin piirtein näin minä ajattelin. 

Mielipiteeni on sittemmin muuttunut täysin. Costumen lukijana olen ymmärtänyt sen, että muidenkin lehtien tulisi liikkua vahvasti tähän suuntaan, jotta lukijoiden mielenkiinto säilyisi. Myös bloggarit ovat päässeet viralliseen toimittajan asemaan lehdessä. Juttuja tehdään hieman eri vinkkelistä kuin omaan blogiin -itse bloggari jää enemmän taustalle kuin blogissa. Juuri tälläisiä lehtiä in varmasti tulossa lisää. Ihmiset haluavat vaikuttaa, kysyä, saada vastauksia, ja tuoda itseään esille. Kurkkaapa Costumen yhteisö. Eivät ihmiset halua ottaa lehden tarjoamia juttuja sellaisinaan suurina totuuksina, joihin heillä ei ole mitään sananvaltaa, ainoana keinonaan lähettää postia sinne lukijapalstalle. Senkö takia joka lehdellä alkaa olla oma tunnettu blogi kelkassa? Lukijoita halutaan lisää ja heidät halutaan osallistaa blogien kautta, kun sitä itse lehden sivuilla ei voida tarjota. 

Ajatuksia?